Kaupunki elää merestä

Satoshi Kon: Tropic of the Sea

Satoshi Kon: Tropic of the Sea

This article is also available in English.

TROPIC of the Sea (Kaikisen) on ensimmäinen Satoshi Konin manga, joka on saatu julki englanniksi, mutta toivottavasti ei viimeinen. Paprikan kaltaisten animaatioelokuvien ohjaajana paremmin tunnettu Kon oli myös erinomainen mangataiteilija.

Tropic of the Sean alkuperäinen japanilainen nimi Kaikisen ”on näin jälkeenpäin ajatellen aika nolo”, Satoshi Kon kirjoitti mangan japanilaiseen uusintapainokseen vuonna 1999 kirjoittamissaan jälkisanoissa. Osa tuosta tekstistä on julkaistu Verticalin tuoreen englanninkielisen laitoksen lopussa.

Kaikisen (海帰線) on Satoshi Konin itse keksimä sana, jossa japanin kielen sanan ”kääntöpiiri” (kaikisen, 回帰線) ensimmäinen kanji-merkki on korvattu merta tarkoittavalla merkillä 海. Sanat ääntyvät samalla tavoin. Niinpä englanninkielisen käännöksen nimi Tropic of the Sea (”Meren kääntöpiiri”) on varsin tarkka tulkkaus alkuperäisestä nimestä. Ranskaksi manga käännettiin vuonna 2004 nimellä Kaikisen: Retour vers la mer (”Kaikisen: Takaisin mereen”).

Kaikisen ilmestyi Japanissa Young Magazine -lehdessä maaliskuusta kesäkuuhun 1990. Se oli Konin ensimmäinen pitkä manga, ja se oli tekijälleen rankka kokemus.

Jälkisanoissaan Kon kuvasi, kuinka hän vain juuri ja juuri kykeni tuottamaan jokaviikkoisen luvun. Mangan valmistuttua hän sairastui vakavasti, minkä hän itse arvelee johtuneen liiasta viinasta. Kun Kaikisen koottiin pokkariksi, Kon vielä paranteli mangan ruutuja ja lisäsi siihen joitakin sivuja.

Mangassa näkyy hyvin vahvana Katsuhiro Otomon vaikutus. Kon työskenteli nuoruudessaan 1980-luvulla Young Magazinen toimituksessa, jossa hän päätyi avustamaan Otomoa. Akira-mangasta ja -animaatiosta parhaiten tunnetusta Otomosta tuli hänelle merkittävä oppi-isä.

Hyvin monet Tropic of the Sean ruudut voisivat olla Otomon kynästä, vaikka Kon pyrkiikin tarkempaan ja huolellisempaan kuvitusjälkeen kuin Otomo. Erityisen mieleenpainuvia ovat minun mielestäni Otomon ihmiskuvauksen kanssa samankaltaiset nenät. Konin omat piirtäjäntaidot pääsevät parhaiten oikeuksiinsa veden liikkeiden kuvauksessa, joka on parasta mitä mustavalkoisena on mahdollista tehdä.

Satoshi Kon: Tropic of the Sea

Satoshi Konin merenneidot ovat vakuuttavia.

SATOSHI Kon syntyi vuonna 1963 Kushirossa Hokkaidossa. Hän suunnittelu ensin taiteilijan tai kuvittajan uraa ja opiskeli taidetta Musashinon taidekorkeakoulussa.

Mangadebyyttinsä hän teki opiskeluaikanaan. Philip K. Dickin tieteisnovellista Minority Report (1956) vaikutteita saanut tarina nimeltä Toriko (“Vanki”) ilmestyi Young Magazine -lehdessä 1984. Toriko on julkaistu uudelleen  ainakin Konin manganovellien japaninkielisessä kokoelmassa Yume no kaseki (“Kivettyneet unet”, Kodansha 2011).

Kaikisen on toinen niistä kahdesta pitkästä mangasta, jotka Satoshi Kon ehti mangataiteilijan uransa aikana saada valmiiksi. Toinen on World Apartment Horror vuonna 1991. Huomattavasti kunnianhimoisemmat hankkeet セラフィム 2億6661万3336の翼 (Seraphim 266 613 336 no tsubasa, ”Seraphim – 266 613 336 siipeä”) ja Opus jäivät kesken, kun Konin toinen vahva laji anime vei miehen kokonaan.

Vielä vuoden 1999 tekstissään Kon kirjoitti itse kokevansa, että hän on sekä mangataiteilija että animaattori. Tuolloin hänen debyyttiohjauksensa Perfect Blue (パーフェクトブルー, 1997) oli jo valmistunut. Samassa kirjoituksessa hän kuitenkin totesi alistuvansa suuren yleisön arvioon, että hän on animaattori joka oli ”mangataiteilija edellisessä elämässään”.

Jo Perfect Blue teki Konista tunnetun animaatioelokuvan ohjaajan. Sen jälkeen hän nousi maailmanmaineeseen elokuvilla Millennium Actress (千年女優, 2001), Tokyo Godfathers (東京ゴッドファーザーズ, 2003) ja Paprika (パプリカ, 2006) sekä televisiosarjalla Paranoia Agent (妄想代理人, 2004).

Satoshi Kon kuoli elokuussa 2010 kesken loistavan uran. Häneltä jäi kesken animaatioelokuva Yume miru kikai (夢みる機械, ”Unta näkevä kone”).

Satoshi Kon: Tropic of the Sea

Lomakylän rakentajien ja kalastajien ristiriita puhkeaa käsirysyksi kesken juhlan.

TROPIC of the Sea tapahtuu pienessä Aden rantakaupungissa, joka on aina elänyt merestä. Nyt kaupunki on suuren mullistuksen kourissa. Sinne rakennetaan valtavaa lomakeskusta, jonka on määrä tuoda kaupunkiin turisteja, työtä ja rahaa. sen pitäisi myös estää nuorten maaltapako suurempiin kaupunkeihin. Perinteikäs kalastuselinkeino saa kärsiä, ja ristiriita nostaa kaupunkilaiset toisiaan vastaan.

Kehityksen innokkain puoltaja on paikallisen shintopyhäkön pappi Yozo Yashiro, joka kaveeraa gryndereiden kanssa. Kalastajien nokkamies on kiivasluontoinen Gan Koizumi. Yozo ja Gan olivat lapsuudenystäviä, mutta uusi kiista on kiristänyt heidän välinsä käsirysyyn asti.

Shintotemppelin suuri salaisuus on merenneidon muna, jonka temppeli on saanut säilytettäväkseen. Vuosisatoja vanhan legendan mukaan kaupunkilaisilla on sopimus merenneitojen kanssa: Temppeli huolehtii munasta ja palauttaa sen 60 vuoden kuluttua mereen – ja saa aina seuraavan munan huollettavakseen. Vastineeksi merenneidot pitävät meren rauhallisena ja takaavat kalastajille runsaan saaliin.

Rakennusfirman johtaja herra Ozaki ihastuu munaan ja himoitsee sitä itselleen. Yozo on valmis luovuttamaan munan, koska hän ei usko legendaan. Vastarintaan nousee sairasvuoteeltaan Yozon isä.

Tarinan sankarit ovat kuitenkin parhaat kaverukset Yozon poika Yosuke ja Ganin poika Tetsu, jotka eri syistä ajautuvat Ozakia vastaan ja palauttamaan munaa mereen. Kolmantena on Tokiossa opiskellut mutta Adeen juuri palannut nuori nainen Nami.

Päädytään kiihkeään takaa ajoon, jossa lopulta legenda ja merikin näyttävät voimansa.

Satoshi Kon: Tropic of the Sea

Jotenkin otomolaisia neniä.

TROPIC of the Sea on vahvasti ympäristötietoinen manga. Ihminen on typerä, jos hän uskoo voivansa jättää luonnon voimat huomiotta.

Se on myös manga siitä, miten vaikea syrjäisen pikkukaupungin on kilpailla Tokion imua vastaan ja saada nuoret pysymään kotiseudullaan. Kolmanneksi se on manga, joka todistaa että ihminen ei elä pelkästään rahasta. Legendoilla on suurempi merkitys kuin arvaammekaan.

Kuten monesti tekijänsä ensimmäisissä teoksissa tapahtuu, Satoshi Kon on ehkä koonnut liian paljon hyviä asioita samaan kokonaisuuteen. Kaikkien niiden huolellinen ja vakuuttava käsitteleminen olisi vaatinut Tropic of the Sean pariasataa sivua huomattavasti pidemmän tarinan.

En missään nimessä tarkoita, että Tropic of the Sea olisi huono manga. Se ei ole Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaän (風の谷のナウシカ, 1982-1994) tasoa, ei fantasiansa syvyydeltä eikä elinympäristön turmelemisen dramaattisilta seurauksiltaan. Siitä huolimatta se kuuluu lajinsa parhaimmistoon, ainakin siltä osin mitä minä olen lukenut.

Tropic of the Sean merenneidot ovat upeita olentoja, kaukana harppua kalliolla soittavista pikkutytöistä. Munan säilyttämistä ihmisten hoteissa ei mitenkään selitetä, mutta siitä muotoutuu kuitenkin vakuuttava tarina. Yozo ja isoisä ovat aika klisheisiä hahmoja vastakkainasetteluna nykyajan ja perinteen välillä. Tarinan koominen sidekick on Yosuken koira Fujimaru.

Ihmishenkilöistä vahvimman kuvauksen saavat herra Ozaki ja Nami. Ozakin ahneus ja intohimoisuus paljastuvat kiiltävän kuoren alta vähitellen tarinan edetessä. Nami puolestaan rimpuilee suurkaupunkilaisuuden ja pikkukaupunkilaisuuden välimaastossa. Hän on jättänyt maaseutukaupungin, tullut petetyksi Tokiossa ja yrittää nyt varovasti muodostaa luottavaista suhdetta Yosuken kanssa.

Verticalin englanninkielisessä laitoksessa Satoshi Konin herkän sinistä kansikuvaa on tarpeettomasti turmeltu kiiltolakkauksella. Sivukoko on hieman pienempi kuin mangan alkuperäinen, mistä seuraa lievää mutta ei kovin vakavaa suttuisuutta joihinkin rastereihin. Mangan laadukkaan käännöksen on tehnyt Maya Rosewood.

PS. Olen esitellyt Kaikisenin kerran ennenkin. Katsoin sen kuitenkin uuden esittelyn arvoiseksi nyt kun se on viimein saatu englanniksi.

This entry was posted in scifi ja fantasia, seinen and tagged , . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Kaupunki elää merestä

  1. arua sanoo:

    Itselle jäi alpparista vähän ristiriitainen olo, en oikein tiedä pidinkö vai puuttuiko siitä jotain. Piirrosjälki on hienoa ja joihinkin kuviin oli saatu hienosti kesätunnelmaa vaikka sarja onkin mustavalkoinen. Sääli että Kon ei ehtinyt tehdä sarjakuvaa, vaikka se olisi varmasti ollut paljon vaikeampaa kuin ura animaation parissa…?

    • Futoi yatsu sanoo:

      Uskoisin, että Konista olisi tullut huippuluokan mangataiteilijakin. Kaikisenissa on selvästi esikoisteoksen kömpelyyksiä, mutta kesken jääneet Seraphim 266 613 336 no tsubasa ja Opus näyttävät jo jotain siitä, mihin Kon olisi sarjakuvan puolella pystynyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s