Shigeru Mizuki: Showa 1926-1939
This article is also available in English.
SHIGERU Mizukin mangamuotoinen historiateos Showa 1926-1939 kertoo rinnakkain kahta tarinaa. Ensimmäisessä Japania ajaa kyltymätön nälkä Aasian hallintaan. Toisessa Mizukin oma lähipiiri selviytyy miten parhaiten taitaa historian pyörteissä.
Amerikkalaisten näkökulmasta toinen maailmansota alkoi japanilaisten iskusta Pearl Harboriin joulukuussa 1941. Eurooppalaisten näkökulmasta sota alkoi virallisesti syyskuussa 1939, kun Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Puolaan hyökännyttä Saksaa vastaan.
Euroopassa ensimmäinen maailmansota johti toiseen. Samoin japanilaiset olivat valmistautuneet ja sotineet pitkään. Japani oli käynyt yhden sodan Kiinan kanssa jo 1894-1895. Sotaa Qing-dynastian hallitsemaa Kiinaa vastaan käytiin ennen kaikkea Korean hallinnasta. Siitä jatkui monivaiheinen sotahistoria, jossa militarisoituva Japani alkoi tavoitella koko Aasian herruutta. Se liittoutui lopulta natsi-Saksan kanssa, vaikka yhteistä oli oikeastaan vain halu kukistaa Neuvostoliitto.
Kodansha julkaisi Shigeru Mizukin (1922- ) historiallisen mangan Showa (コミック昭和史, Komikku Showa-shi, ”Sarjakuvahistoria Showa-kaudesta”) alun perin Japanissa kahdeksana pokkarina vuonna 1988. Se voitti saman tien yhtiön vuoden parhaan mangan palkinnon. Toisin kuin useimpia mangasarjoja, Showaa ei koskaan julkaistu missään mangalehdessä.
Mangan nimen antanut Japanin Showa-kausi (昭和, ”valistunut harmonia”) tarkoittaa keisari Showan hallintoaikaa joulukuusta 1926 tammikuuhun 1989. Eläessään keisari tunnettiin nimellä Hirohito. Showa oli nykyaikaisen Japanin pisin ja levottomin hallintokausi. Vuodesta 1989 alkaen Japanissa on eletty Heisei-kautta keisari Akihiton johdolla.
Drawn & Quarterly on nyt aloittanut sarjan julkaisemisen englanniksi Zack Davissonin käännöksenä. Sarja on jaettu uudelleen neljäksi muhkeaksi kirjaksi, joista kussakin on noin 500 sivua. Juuri valmistunut ensimmäinen osa Showa 1926-1939 kertoo, mitä Japanissa tapahtui ennen eurooppalaisten toisena maailmansotana tunteman sodan alkua. Osa päättyy kenraali Hideki Tojon paluuseen Kiinan-sodasta Japanin hallitukseen.
Nezumi otokon näkemys Adolf Hitleristä.
SHIGERU Mizukin manga Showa on yhtä aikaa karu ja hauska. Se on suuren määrän asiaa sisältävä lähes oppikirjamainen teos Japanin historiasta. Se on myös hersyvän henkilökohtainen kuvaus siitä, miten Japanin historia näkyi pienen pojan ja hänen läheistensä elämässä.
Vaikka manga onkin nimetty kertomaan Showa-kauden historiaa, se alkaa jo hieman ennen Showaa, Kanton suuresta maanjäristyksestä 1923. Järistys tuhosi pahoin muun muassa Tokiota ja surmasi yli sata tuhatta ihmistä.
Ennen maanjäristystä Japanissa leimahti keisari Taishon hallintokaudella lyhyt demokratian ja villin vapauden aalto, joka tosin ulottui lähinnä vain keskiluokkaan. Shigeru Mizuki vertaa sitä Yhdysvaltojen kuohuvaan 20-lukuun.
Kanton maanjäristyksen jälkeen Japania runteli talouslamojen sarja, joka ajoi suuren osan kansasta köyhyyteen. Ensimmäinen kotitekoinen pankkikriisi saatiin aikaan 1927, ja 1930-luvulle tultaessa Yhdysvaltojen pörssiromahduksen jälkimainingit vielä pahensivat tilannetta.
Erityisesti maaseutuväestö joutui kärsimään, mutta vaikutukset ulottuivat kaikkiin kansan kerroksiin. Myös Mizukin perheessä äidin suvun vauras samuraitausta oli muisto vain. Toistuvasti työttömäksi joutuva saamaton isä teki mitä sattui saamaan ja oli paljon poissa kotoa.
Shigeru Mizukin oma lapsuus oli poikaviikareiden toilauksia ja kohellusta. Sakaiminaton kaupunginosien poikajoukot kävivät sotia keskenään ja ihailivat Japanin armeijan kenraaleita. Koulu ei innostanut, sillä paljon kiinnostavampaa oli vaikkapa hyönteisten keräily, donitsit tai NonNonBa-muorin kummitustarinat.
Mizukin lapsuuden kuvaukset ovat suurelta osin tuttuja niille, jotka ovat lukeneet pari vuotta sitten englanniksi ilmestyneen Mizukin omaelämäkerrallisen mangan NonNonBa.
Sotahistorian kuvaus on hyvin realistista.
SOTAHISTORIASSA Shigeru Mizukin pääpaino on siinä, miten järjestelmällisesti Japanin armeija orkestroi sodan kulkua. Militarisoituvassa maassa armeija alkoi elää omaa itsenäistä elämäänsä, siviilihallinnosta riippumatta ja osittain sitä vastaankin. Armeija järjesti attentaatteja ja murhia myös omiaan vastaan, saadakseen valtaan mieleisiään henkilöitä sekä tekosyitä joukkojensa sijoittamiseen milloin minnekin.
Japanin sodankäynnin välillä peitelty, välillä julkilausuttu tausta-ajatus oli ”Aasia aasialaisille”. Ainakin Japanin armeija oli sitä mieltä, että mieluummin kuin joukko eurooppalaisia siirtomaita ja vasalleja, Aasian pitäisi olla yhtenäinen aasialainen kokonaisuus. Sen itsestäänselvä johtaja ja hallinnoija oli tietenkin Japani.
Maailmalle Japani esitti sotatoimensa ”välikohtauksina”, vähäisinä kertaluonteisina tapahtumina, joihin Japani ainoastaan reagoi tarpeen mukaan. Aasian mantereelle mentiin ”huolehtimaan liikenneyhteyksistä” tai ”suojelemaan Japanin kansalaisia” jotka kokivat olonsa turvattomaksi. Näin haluttiin välttää viimeiseen asti länsivaltojen puuttuminen tapahtumien kulkuun.
Yksi japanilaisten kannalta menestyksekkäimistä oli ”Mukdenin välikohtaus”. Siinä japanilaisten hallitsemat joukot räjäyttivät Mantshuriassa rautatien, joka oli Japanin mannermaisten liikeyhteyksien valtasuoni. Siitä saatiin tekosyy koko Mantshurian valtaamiseen.
Karmeimpiin kuuluu kiinalaisen Nanjingin valtausta 1937 seurannut salattu välikohtaus, jonka myöhempi historiankirjoitus tuntee Nanjingin verilöylynä. Kuuden viikon aikana japanilaiset joukot tappoivat jo vallatussa kaupungissa valtavan määrän miehiä, naisia ja lapsia. Arviot uhrien määrästä vaihtelevat jossain sadan ja kolmensadan tuhannen välillä.
Samaan aikaan Japanin sisällä armeija haali yhä enemmän valtaa. Ensin vainottiin kommunisteja, mutta ennen pitkää kaikkea vähänkään liberaalilta haiskahtavaa.
Oman lapsuuden kuvauksessa pilapiirrosmaiset henkilöt liikkuvat realistisella taustalla.
SHOWA ei ole helppolukuinen sarjakuva. Se vilisee Japanin historian henkilöiden nimiä, paikkoja ja tapahtumia. Mutta kuten Frederik L. Shodt kirjoittaa esipuheessaan, kun rytmin tavoittaa, historian paljouden kanssa tulee toimeen.
Vaikka itsekin usein tulee pilkattua englanninkielisten mangojen loppuun koottuja kääntäjän selityksiä, tässä ne ovat todella paikallaan. Drawn & Quarterlyn julkaisun lopussa esitellään kaikki keskeiset henkilöt sekä monia hankalia käsitteitä ja historian keskeisiä tapahtumia. Tällä kertaa suorastaan toivoisi, että selityksiä olisi vieläkin enemmän ja laajemmin.
Kitarosta tuttu Nezumi otoko (”Rottamies”) sotatarinan kertojana on Mizukilta aivan loistava valinta. Kitaro-mangassa ja -animessa Nezumi otoko on kaikenlaiseen kieroiluun taipuvainen Kitaron ystävä, puoliksi ihminen ja puoliksi youkai. Hänen lakoninen kommentointinsa sodasta vastaa varmaan melko hyvin Shigeru Mizukin omia ajatuksia.
Mangan kaksi historiaa erottuvat paitsi sisällöltään myös piirrostyyliltään. Sotakuvaukset ovat hyvin realistisia, välillä suorastaan järkyttäviä. Itse sodan syvästi kokeneena Mizuki on oikea henkilö piirtämään niitä. Kuvituksen tausta-aineistona on käytetty kymmenittäin aitoja historiallisia valokuvia, jotka on sovitettu taitavasti sarjakuvan kulkuun.
Mizukin perheen oman historian tarinat on toteutettu samalla tyylillä kuin NonNonBassa. Realistiset taustakuvan päällä seikkailee pilapiirrosmaisia ihmisiä. Näin esimerkiksi poikajoukon erilaiset persoonallisuudet tulevat loistavasti esiin, samoin Mizukin isän vetelyys.
Kieltämättä kaksijakoinen tyyli vaatii totuttelua, etenkin jos on tottunut odottamaan mangalta shounenin tai shoujon nykyisten konventioiden mukaista yhdenmukaista jälkeä. Tässä suhteessa Mizuki on aina ollut oman tiensä kulkija.
Shigeru Mizuki on käyttänyt paljon autenttisia valokuvia. Tässä valokuva Aasian ”Mata Harista” Yoshiko Kawashimasta.
Ja tässä Shigeru Mizukin piirrosversio aiheesta.
DRAWN & Quarterly on tuonut englannintaitoisen yleisön ulottuvilla varsin hyvän valikoiman Shigeru Mizukin sotaa käsittelevää ja omaelämäkerrallista mangaa. Merkittävin elossa oleva mangataiteilija alkaa siis saada oikeita mittasuhteita myös länsimaisten lukijoiden tietoisuudessa.
Vuonna 2011 ilmestyi englanniksi Tyynenmeren sodankäynnin karu kuvaus Onward Towards Our Noble Deaths (Souin gyokusai seyo!). Viime vuonna ilmestyi lapsuuskuvaus NonNonBa. Tänä vuonna saatiin kokoelma kummituspoika Kitaron klassisimpia hilpeänpelottavia seikkailuja. Showa-tarinaa on vielä tulossa kolme muhkeaa osaa lisää.
Kuten Osamu Tezukalla on koko maailmanhistoriaa syleilevä Hi no tori (Phoenix), Showa on varmasti yksi Shigeru Mizukin tärkeimmistä teoksista. Jokohan nyt olisi aika kääntää Mizukilta jotain ihan muuta? Vaikkapa pojille suunnattu kummitusmanga Kasei nendaiki (”Marsin aikakirjat”) vuodelta 1962 tai ”isä silmämunan” ensiesiintyminen mangassa Jigoku no mizu (”Helvetin vesi”) vuodelta 1958.
Tässä vielä toinen valokuvaesimerkki. Kuvassa japanilainen vakooja Shintaro Nakamura (vasemmalla).
Ja tässä Mizukin piirrosversio samasta aiheesta.
Futoi yatsu 