Takao Saito: The Professional: Golgo 13
GOLGO 13 eli herttua Togo on palkkamurhan todellinen ammattilainen. Hän on vähäsanainen ja omien tapojensa orja, mutta hän ei koskaan jätä sopimusta täyttämättä.
Kuopiolaiselta kirpputorilta sattui käteen hauska palanen englanninkielisen mangan historiaa. Kolme värikästä 52-sivuista lehteä nimeltä The Professional: Golgo 13 julkaistiin vuonna 1991.
Takao Saiton (1936- ) maineikkaan palkkamurhaajan lehtiseikkailu syntyi japanilaisen Leed Publishingin ja amerikkalaisen Viz Median yhteistyönä. Tarina The Argentine Tiger oli tosin jo kertaalleen julkaistu englanniksi pokkarina viisi vuotta aikaisemmin. Eikä lehtisarja ilmeisesti osoittautunut kovin kannattavaksi, koska se jäi noihin kolmeen lehteen.
Mutta komeaa luettavaa nuo lehdet ovat. The Professional julkaistiin isokokoisena. Sivut ovat lähes kaksi kertaa tavallisen mangapokkarin sivujen kokoisia. Tietenkin sarjakuva ajan tavan mukaan peilattiin, mutta erittäin huolellisesti. Esimerkiksi Golgon oikeakätisyys ampujana säilytettiin. Englanninkieliset äänitehosteetkin ovat hyvin tyylikkäitä.
Lehtisarja on kokonaan värillinen, täysissä hehkuvissa amerikkalaisen supersankarisarjakuvan väreissä. En tiedä, onko tätä sarjaa koskaan julkaistu Japanissa värillisenä. Joka tapauksessa väritystyöstä oli huolehtinut Takao Saiton oma studio Saito Productions. Englanninkielisen käännöksen ovat tehneet James D. Hudnall ja Matt Thorn.
Kun Viz Media sitten 15 vuotta myöhemmin tarttui seuraavan kerran Golgo 13:n seikkailuihin vuonna 2006, julkaisut olivat jo nykymallia: pieniä, peilaamattomia ja mustavalkoisia. Vuosina 2006-2008 julkaistiin kolmetoista valikoitua pokkaria Golgon nelikymmenvuotisen uran varrelta.
Japanissa Golgo 13 (ゴルゴ13) on ilmestynyt tammikuusta 1969 alkaen, ja se jatkuu edelleen. Siitä on tähän mennessä koottu huimat 171 pokkaria. Aivan yksin hahmon luoja Takao Saito ei ole tuota kaikkea tehnyt. Hänellä on apunaan vahva studio. Saiton lisäksi muitakin käsikirjoittajia on käytetty. Siksi tekijöiksi mainitaan kansissa ”Takao Saito ja Saito Productions”. Saito ja hänen studionsa ovat julkaisseet myös lukuisia muita sarjoja.
Golgo 13 ampuu käsittämättömän tarkasti, käsivaralta.
ALKAESSAAN Golgo 13 oli yksi osa mangan tuoretta gekiga-virtausta. Se oli uudenlaista sarjakuvaa, joka tarjosi aikuisia aiheita aikuistuneille lukijoille.
Golgo 13 on hyvin komea mutta lähes täysin ilmeetön mies. Hänen oikeasta nimestään, kansallisuudestaan tai iästään ei ole tietoa. Ei liioin tiedetä hänen peitenimensä taustoja; kyse saattaa olla viittauksesta Golgataan, tai sitten ei. Asuinpaikkoja Golgolla on lukuisia. Hänen puhekuplissaan on harvoin muuta kuin pisteitä, sillä hän ei sano mitään mikä ei ole aivan välttämätöntä. Hän on kaikin puolin sankari, vaikka tappaja onkin.
Hän valitsee aina itse, mihin hän ryhtyy. Hän ei yleensä ota muita tehtäviä kun palkkamurhia. Hän toimii mieluiten yksin eikä luota kehenkään ihmiseen. Naiset hullaantuvat häneen, mutta hän ei hullaannu naisiin.
Hänen lempiaseensa on muokattu M16-rynnäkkökivääri, jolla hänen tiedetään ampuneen tappavan laukauksen jopa kahden kilometrin päästä. Hän on kuitenkin myös lukuisien aseettomien taistelulajien mestari. Tarvittaessa hän on myös sivistynyt: hänellä on muun muassa lääkärin, kansanparantajan, ydinfyysikon ja biologin tiedot, ja hän puhuu sujuvasti ainakin kahdeksaatoista kieltä.
Golgo 13 hallitsee täydellisesti niin mielensä kuin ruumiinsakin. Hän ei ole kenenkään puolella. Hän on ammattilainen, joka ottaa vastaan tehtäviä niin CIA:lta, KGB:ltä, Englannin kruunulta kuin lukuisilta muiltakin. Hänen periaatteisiinsa kuuluu muun muassa, että kaikki tehtävään liittyvät tiedot annetaan heti, samoin kuin myös mittava palkkio. Hän ei koskaan peru tehtävää eikä ota vastaan kilpailevia tarjouksia.
Viz Median lehtisarjaan on aikoinaan valittu englanniksi lukevalle yleisölle mahdollisimman hyvin soveltuva tarina. The Argentine Tiger tapahtuu Etelä-Atlantilla ja Buenos Airesissa vuonna 1982. Silloin Englanti Argentiina kävivät sotaa saariryhmästä, jonka britit tuntevat nimellä Falklandinsaaret ja argentiinalaiset nimellä Malvinassaaret.
Englannin kuningatar palkkaa Golgo 13:n ampumaan tarkkaan vartioidussa buenosairesilaisessa sairaalassa makaavan vanhan miehen. Hän ei ole kukaan muu kuin Argentiinan kuolleeksi luultu entinen presidentti Juan Peron, ”Argentiinan tiikeri”. Toisin kuin historiankirjoitus kertoo, sotilasjuntta olisi pitänyt hänet hengissä taivuttaakseen hänet luovuttamaan valtavan omaisuutensa Argentiinan sotaponnistusten maksamiseen. Tämän Englanti haluaa estää keinolla millä hyvänsä.
Tarina on tyypillistä Golgoa. Se etenee vääjäämättä kohti kahta tavattoman tarkkaa laukausta, jotka surmaavat kohteen ja silminnäkijän. Golgo pääsee näyttämään fyysistä kuntoaan, kivun hallintaansa ja myös terävää intuitiota. Golgon henkilökohtaiset taidot osoittautuvat pätevämmiksi kuin kaikkien mahtavien hallitusten tiedustelutekniikka ja aseistus. Ja lopussa odottaa kolmas, vielä kahta ensimmäistäkin mahdottomampi laukaus.
Takao Saiton kuvissa on paljon dramatiikkaa, mutta yksityiskohdista on pidetty tarkka huoli.
EN OLE aikaisemmin pitänyt Golgo 13:n piirrosjälkeä visuaalisesti kovinkaan erityisenä. Suuressa sivukoossa Saiton kuvat pääsevät kuitenkin aivan erityisellä tavalla oikeuksiinsa. Saito piirtää hyvin dramaattisia kuvia hyvin pikkutarkasti. Kaikki aseet, lentokoneet, ajoneuvot sun muut ovat aitoja ja täsmälleen oikein piirrettyjä.
Myös paikkojen kuvauksessa Saito on hyvin tarkka. Hänen kerrotaan jopa lähettävän valokuvaajia ottamaan tuoreita referenssikuvia tulevien seikkailujen tapahtumapaikoille. The Professional -lehtissarjassakin nähdään yksityiskohtaisia näkymiä Lontoosta ja Buenos Airesista.
Se mikä kaikkein jyrkimmin erottaa The Professional -lehtisarjan suurimmasta osasta mangaa on väri. Jos japanilaisen sarjakuvan englanninkielisissä julkaisuissa olisi päätetty pitäytyä tässä formaatissa, manga ei ehkä koskaan olisi länsimaisten lukijoiden mielissä eriytynyt omaksi lajikseen. Se olisi vain yksi osa länsimaisen sarjakuvan valtavirtaa.
The Professional poikkeaa hyvin vähän saman aikakauden Hämähäkkimiehestä tai Batmanista. Lukija ei varmaan edes huomaisi lukevansa japanilaista sarjakuvaa; ellei tekijän nimi sitä paljastaisi tai sitä ei näyttävästi julistettaisi jälkisanoissa ja taiteilija esittelysivulla.
Epäilemättä näin huolellinen mangan länsimaistaminen olisi kuitenkin ollut hyvin kallista. Työ ei ole ilmaista, tehtiinpä se missä tahansa: kääntäminen, peilaus, äänitehosteiden sovittaminen, väritys, laadukas painojälki… Myöhempi ”autenttinen japnilainen” manga välttää osan näistä työvaiheista – eikä senkään julkaiseminen paperilla näytä enää olevan järin kannattavaa.
voisi kuvitella, että lähes jokaisessa Golgo 13:n seikkailussa toistuva juoni palkkamurhan sopimisesta, valmistelusta ja toteutuksesta olisi pian imetty kuiviin. Takao Saito ja hänen kylmäverinen sankarinsa ovat kuitenkin onnistuneet pitämään lukijat otteessaan läpi vuosikymmenten. Itse olen käynyt läpi kymmenkunta Golgo 13:n tarinaa, ja ainakin vielä tuntuu että monta lisää mahtuu pakkiin.
En tiedä, jatkuuko Golgo 13:n tarina studiovetoisena sitten kun iäkäs Saito ei ole enää vaikuttamassa. Toivottavasti ei. Yksi japanilaisen sarjakuvan suurimmista vahvuuksista on sentään se, että se on niin vahvasti sidoksissa alkuperäisiin tekijöihinsä.
Futoi yatsu 