Tyttö ikkunassa

Joan G. Robinson: When Marnie Was There

Joan G. Robinson: When Marnie Was There

(Huom: Jos etsit elokuvan Marnie – tyttö ikkunassa esittelyä, se on täällä.)

ANNA on hyvin yksinäinen tyttö, joka aikuisten mielestä ”ei-edes-yritä”. Siksi hänet lähetetään Lontoosta maalle. Ystävyys salaperäisen Marnien kanssa kääntää Annan elämässä aivan uuden lehden.

Anna asuu rouva Prestonin ja hänen miehensä kodissa Lontoossa. Anna kutsuu rouva Prestonia tädiksi. Omasta taustastaan hän tietää hyvin vähän. Hänellä on vain katkera muisto siitä, kuinka ensin äiti ja sitten isoäiti hylkäsi hänet lapsena.

Anna kokee, että kaikki muut ihmiset ovat jonkinlaisen yheisen taikapiirin sisällä. Anna yksin on sen ulkopuolella. Salaa Anna tietää myös, että sosiaalihuolto maksaa Prestoneille hänen hoitamisestaan. Eihän sellainen voi olla oikeaa rakkautta?

Anna on sulkeutunut, hiljainen ja suorastaan tyly. Hän ei näytä edes haluavan ystäviä, eivätkä aikuiset tiedä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä. Hänet päätetään lähettää maalle, pieneen merenrantakylään Norfolkiin.

Englantilaisen Joan G. Robinsonin romaani When Marnie Was There vuodelta 1967 on japanilaisen Studio Ghiblin seuraavan animaatioelokuvan lähde. Elokuvan ohjaa Hiromasa Yonebayashi, ja sen on määrä valmistua kesällä 2014. Japaniksi elokuvan nimeksi tulee 思い出のマーニー (Omoide no Maanii, ”Muistojeni Marnie”).

Romaanin nimen piti alun perin olla yksinkertaisesti Marnie. Viime tipassa kustantaja kuitenkin huomasi, että Alfred Hitchcockilta oli valmistunut saman niminen elokuva. Kirjan nimi muutettiin muotoon When Marnie Was There. Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 1970 nimellä Tyttö ikkunassa.

marnie.jp

Studio Ghiblin näkemys Marniesta.

LITTLE Overtonin kylässä Annan ottaa vastaan Peggin pariskunta. Lapsettomalla parilla ei ole mitään kokemusta kasvattamisesta. Heidän tärkein kasvatusperiaatteensa näyttää olevan: kunhan lapsi on onnellinen. Sekin on suuri parannus Annan elämässä, sillä nyt hän saa vaellella vapaasti vuorovesiniityillä ja pikkukylän kukkuloilla.

Kun Anna vaeltelee yksinäisillä retkillään, hän eräänä päivänä huomaa ikäisensä tytön vuorovesialtaan rannalla olevan vanhan talon ikkunassa. Joku harjaa yöpuvussa olevan tytön hiuksia. Kun hän kysyy vanhasta talosta aikuisilta, aikuiset arvelevat, että talo on ollut jo pitkään autiona.

Seuraavana iltana talosta ilmestyy vene noutamaan Annaa, ja Anna tapaa vaaleahiuksisen Marnien. Marnie on merkillinen tyttö, joka näyttää ilmestyvän aina esiin juuri sieltä mistä häntä kaikkein vähiten odottaisi. Kuten Anna, myös Marnie on yksinäinen. Vaikka Marniella on ihanat vanhemmat, hän asuu isossa talossa enimmäkseen vain kotiopettajattaren ja kahden ilkeämielisen palvelijan kanssa.

Anna huomaa löytäneensä elämänsä ensimmäisen oikean ystävän. Marnie saattaa olla mielikuvitusystävä, mutta ikuinen ystävä kuitenkin. Mutta yhteinen aika kuluu kohisten, ja eräänä päivänä Marnie lähetetään pois. Annan pettymys on suunnaton.

Sitten autiotaloon muuttaa viisilapsinen Lindsayn perhe, joka alkaa kunnostaa taloa. Vanhan kaapin takaa löytyy pieni päiväkirja, jonka kannessa lukee ”Marnie”. Niin Marnien ja samalla Annan oma surullinen tarina alkaa keriytyä auki.

Little Overtonin ja vanhan talon historiaan kietoutuvilla Marnien ja Annan tarinoilla on yllättäviä yhteyksiä. Samalla Anna huomaa viihtyvänsä Lindsayn lasten kanssa paremmin kuin koskaan kenenkään kanssa.

Joan G. Robinson: When Marnie Was There

Collinsin englanninkielisen laitoksen herkän, hieman unenomaisen kuvituksen on tehnyt Peggy Fortnum

WHEN Marnie Was There on täydellistä materiaalia Ghiblin animaatioelokuvalle. Sen pääosissa on kaksi noin kymmenvuotiasta tyttöä. Vaalea Marnie on hyvin salaperäinen, suorastaan taianomainen. Tumma Anna on aluksi yksinäinen ja hylätty, mutta tarinan edetessä hän kasvaa vahvaksi ja elämänhaluiseksi.

Tarina kertoo kauniisti lasten omista maailmoista, joissa on myös synkkiä ja pelottavia asioita. Se kertoo myös siitä, miten lasten täytyy sopeutua aikuisten maailmaan, mutta ehkä myös löytää tasapaino sen kanssa. Hyvillä aikuisilla on siinä roolinsa, mutta lapset kasvavat itsekin.

Joan G. Robinson kuvaa lasten maailmaa aivan upeasti. Hän ei hiukkaakaan vähättele lasten tuntemuksia, niin kuin tarinan aikuiset välillä tekevät. Hän solmii taitavasti yhteen tarinan aineksia. Ne saattavat olla lasten mielikuvitusta, ne saattavat olla uskomattomia muistumia yhteisestä historiasta, ne saattavat olla silkkaa fantasiaa ja taikuutta. Ne ovat aina kuitenkin juuri niin totta kuin ne lapsille tapahtuessaan ovat.

When Marnie Was There ei ole pienten lasten kirja. Se sopii varmaan parhaiten muutamaa vuotta päähenkilöitä vanhemmille. Ja tietenkin aikuisille. Tarinassa on paljon sellaisia aineksia, joita aikuisten kannattaa ajatella. Niin kuin nuortenkirjallisuuden helmissä aina.

Kirjan henkilöiden kasvatusperiaatteet saattavat olla puolen vuosisadan takaa, ajalta jolloin vapaa kasvatus juuri teki tuloaan. Kirjailijan sydän on kuitenkin aina lasten puolella.

Joan G. Robinson: When Marnie Was There

Pelottava tuulimylly.

HIROMASA Yonebayashi ohjasi myös edellisen englantilaiseen teokseen perustuvan Ghiblin elokuvan. Karigurashi no Arietti (借りぐらしのアリエッティ) valmistui kesällä 2010. Se pohjautui Mary Nortonin lastenkirjaan The Borrowers (1952) ja osittain myös sen jatko-osiin. Suomeksi sekä kirja että elokuva ovat saaneet nimekseen Kätkijät.

Ghiblin viime syksynä (jälleen) eläkkeelle vetäytynyt ohjaajamestari Hayao Miyazaki on itsekin tarttunut brittiläiseen teokseen. Hänen animaatioelokuvansa Liikkuva linna (ハウルの動く城, Hauru no ugoku shiro, 2004) perustui Diane Wynne Jonesin saman nimiseen fantasiaromaaniin.

Miyazaki on myös laatinut viidenkymmenen erinomaisesti lapsille sopivan kirjan luettelon. Ketään ei yllättäne, että When Marnie Was There on mukana tässä luettelossa.

Joan G. Robinsonin tytär Deborah Sheppard kertoo vuonna 2002 kirjoittamissaan kirjan jälkisanoissa, kuinka joskus 1990-luvulla Norfolkiin ilmestyi japanilainen herrasmies, joka etsi Little Overtonin kylää. Ainoana oppaanaan hänellä oli When Marnie Was There japaniksi.

Koska Little Overton oli fiktiivinen, sitä ei tietenkään löytynyt. Bussilinjan päätepysäkille asti ajanut japanilaismies tunnisti kuitenkin oitis Burnham Overyn kylän, joka Joan G. Robinsonilla oli ollut mallina Little Overtonia luodessaan.

Epäselväksi jää, oliko tuo japanilainen herrasmies joku Ghiblin väestä, kenties jopa Miyazaki itse.

Joan G. Robinson: When Marnie Was There

Tarinatuokio.

Hayao Miyazakin 50 kirjaa lapsille ja nuorille
(suomenkieliset nimet niistä joista sellaiset löysin)

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
Gianni Rodari: Le avventure di Cipollino (”Pikku sipulin seikkailu”)
William Makepeace Thackeray: The Rose and the Ring
Eleanor Farjeon: The Little Bookroom
Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
Frances Eliza Hodgson Burnett: Salainen puutarha
Gustav Schalk: Die Nibelungensage (”Niebelungien taru”)
Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa ja Liisan seikkailut peilimaailmassa
Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut
Marie Hamsun: Tunturilaakson lapset
Pjotr Jeršov: Конёк-горбунок (”Pieni kyttyräselkäinen hevonen”)
Jean-Henri Casimir Fabre: Fabre’s book of insects
Tsutomu Minakami: 遠いむかしのふしぎな話 (”Ihmeellisiä tarinoita kaukaa menneisyydestä”)
Leo Tolstoi: Иван дурак (”Pöhkö Ivan”)
Rosemary Sutcliff: The Eagle of the Ninth
A.A. Milne: Nalle Puh
Michel-Aimé Baudouy: Les Princes du vent (”Tuulen prinssit”)
Joan G. Robinson: Tyttö ikkunassa
Laura Ingalls Wilder: Pitkä talvi preerialla
Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee
Hilda Lewis: The Ship That Flew
K.M. Peyton: Flambards
Ann Philippa Pearce: Tom ja keskiyön puutarha
Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut
Kenji Miyazawa: 注文の多い料理店 (The Restaurant of Many Orders)
Johanna Spyri: Pikku Heidi
Jules Verne: Sukelluslaivalla maapallon ympäri
Mary Norton: Kätkijät
Karel Capek: Devatero Pohádek a ještě jedna od Josefa Čapka jako přívažek (Nine Fairy Tales: And One More Thrown in for Good Measure)
Arthur Ransome: Pääskyt ja amatsonit
Erich Kästner: Lentävä luokka
Daniel Defoe: Robinson Crusoe
Robert Louis Stevenson: Aarresaari
Samuil Marshak: Двенадцать месяцев (The Twelve Months)
Maurice Druon: Tistou les pouces verts (”Vihreäpeukaloinen Tistou”)
Kim So-un: ”Mies joka istutti pillisipulia” (korealaista teosta ei ole käännetty)
Pu Songling: Strange Tales from a Chinese Studio
Hugh John Lofting: The Voyages of Doctor Dolittle
Wu Cheng’en: Matka länteen
Frances Hodgson Burnett: Pikku lordi
E.L. Konigsburg: Vanhan rouvan salaiset paperit
Astrid Lindgren: Melukylän lapset
J.R.R. Tolkien: Hobitti
Ursula K. Le Guin: Maameren velho
Elizabeth Goudge: The Little White Horse
Karel Poláček: Bylo nás 5 (”Meitä oli viisi”)
Clara Ingram Judson: City Neighbor: The Story of Jane Addams
Eleanor Doorly: The Radium Woman – a Life of Madame Curie for the Young
Cecil Day-Lewis: Otterbury Incident
Mary Mapes Dodge: Hopealuistimet

PS. Miyazaki ei pitänyt muumeista. Niinpä Tove Jansson ei ole mukana listalla.

This entry was posted in anime, Japanin kirjallisuus and tagged , , . Bookmark the permalink.

3 vastausta artikkeliin: Tyttö ikkunassa

  1. Voi, miten mahtavaa olisi muuten ollut saada Ghiblin versio Hobitista! (Jätän nyt sanomatta, minkä version sijaan…)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s