Merten kuningas puhuu kummia

Osamu Tezuka: Triton of the Sea

Osamu Tezuka: Triton of the Sea

OSAMU Tezukan 1969-1971 piirtämä valtamerten valtias Poseidon on aika hupaisa hahmo. Edes omat lapset eivät ymmärrä hänen puhettaan. Valitettavasti manga ei ole kovin laadukas.

Triton of the Sea on kolmas niistä Osamu Tezukan (1928-1989) mangoista, jotka Digital Manga Publishing (DMP) lupasi viime vuonna julkaista englanniksi, jos se saisi riittävän Kickstarter-joukkorahoituksen. Rahoitusta tulikin yllin kyllin. Aiemmin on julkaistu mainiot teokset Unico ja Atomcat.

Vaikka rahaa kertyi, Triton of the Sea näyttää jääneen mopen osille. Eugene Woodburyn tekemä käännös on selvästi huonolaatuisempi kuin kahden edellisen mangan. Tekstissä on paljon kömpelyyksiä ja kirjoitusvirheitä. Toisin kuin Atomcatissa ja peräti täysissä väreissä painetussa Unicossa, Triton of the Seassa ei liioin ole tasan mitään ekstroja.

Aiempia julkaisuja huonompaa paperilaatua ja sen vuoksi huonompaa painojälkeä varmaan osittain selittää mangan pituus. Triton of the Sea on kaksi nelisatasivuista möhkälettä, kun Unico ja Atomcat mahtuivat kumpikin yhteen kirjaan. Kumpikin Tritonin osa kattaa kaksi alkuperäistä pokkaria, eli japanilaisessa julkaisussa niitä oli neljä.

Alun perin Triton of the Sea (Umi no Toriton) ilmestyi Japanissa Sankei shinbun -lehdessä syyskuusta 1969 joulukuuhun 1971. Mangan pohjalta tehtiin myös animoitu televiosiosarja vuonna 1972 ja animaatioelokuva vuonna 1979.

Osamu Tezuka: Triton of the Sea

Koomisina sidekickeinä tavataan Tritonin kolme delfiiniystävää.

KAUAN ennen kuin ihmislajin nousua maailman meriä hallitsi kaksi mahtavaa kuningaskuntaa: idässä Mu ja lännessä Atlantis. Niissä tieteet ja taiteet olivat hyvin edistyneitä. Etenkin Mun kuningaskunnassa opittiin luomaan uusia elollisia olentoja, ihmisten ja eläinten risteytyksiä.

Nousi kaksi kilpailevaa klaania. Tritonin klaani pyrki kauneuteen ja loi merenneidot. Poseidonin klaanin kiinnostukset olivat sotaisia ja vallanhimoisia, ja se loi monenmoisia merihirviöitä. Kateellisena Tritonin klaanille Poseidonin klaani ryhtyi järjestelmällisesti tuhoamaan tritonilaisia. Samoihin aikoihin Mun alkemistien nostattamat voimat hävittivät Mun ja Atlantiksen yhdessä yössä.

Maan päällä meren olennot tunnettiin vain ihmisten tarinoina merihirviöistä ja merenneidoista. Sataviisikymmentä sukupolvea Poseidoneja tuhosi Tritonin klaania. Lopulta merenneidoista oli jäljellä vain yksi poikavauva nimeltä Triton, sekä epämääräisiä huhuja viimeisestä merenneitotytöstä.

Delfiini Ruka pelastaa Triton-vauvan maalle, ja tämä päätyy ihmisnaisen kasvatettavaksi. Maalla Triton on turvassa, sillä meren olentojen eettinen koodi kieltää tappamisen muualla kuin meressä.

Triton saa ankaran kasvatuksen ihmisten parissa, ja hän osoittautuu käsittämättömän taitavaksi uimariksi. Vähitellen hän myös saa tietää taustansa.

Tritonin ympärillä hiippailee murhanhimoisia Poseidonin kätyreitä. Ilmenee että Poseidon on ihmisten avulla rakentamassa valtaisaa asevarastoa ja linnoitusta, joiden perimmäisenä tarkoituksena on koko ihmiskunnan tuhoaminen. Poseidon on tavallaan hyvällä asialla: hän haluaa estää ihmisiä saastuttamasta ja turmelemasta meriä, vaikka kovin keinoin.

Triton palaa mereen hautoen Poseidonille kostoa sukunsa kohtalosta. Kostoa huutaa myös Tritonin kasvattiveli, jonka yksi Poseidonin tyttäristä on kaapannut.

Osamu Tezuka: Triton of the Sea

Kukaan ei ota selkoa Poseidonin puheista.

TRITON of the Sea kuuluu valitettavasti Osamu Tezukan huonosti käsikirjoitettuihin teoksiin. Oikeastaan se vaikuttaa lähes käsikirjoittamattomalta. Tarina vain lähtee aina tekijän oikuista etenemään milloin mihinkin suuntaan, ikään kuin mitään suurempaa suunnitelmaa ei olisi ollutkaan. Niin kuin ei ehkä olekaan ollut.

Tritonin seikkailut ovat paljon hajanaisempaa tavaraa kuin esimerkiksi Tezukan lähes kymmenen vuotta aikaisemmin tekemä Enzeru no oka (”Enkelin kukkula”). Sekin liikkuu merenneitojen ja merihirviöiden maailmassa, mutta tukevasti koossa pysyvällä ja hauskalla tarinalla.

Kyllähän Tritonkin koominen on, ei siitä pääse mihinkään. Enkelin kukkulaan verrattuna se kuitenkin tuntuu enemmän irtonaurujen keräilyltä kuin tanakalta sarjakuvalta. Esimerkiksi Poseidonin kolmenkymmenenkolmen merihirviölapsen surmaaminen käy Tritonilta niin vaivattomasti, että kamppailusta ei synny minkäänlaista jännitystä kertomukseen.

Jotain tarinan löyhyydestä kertoo sekin, että manga jatkuu vielä parisataa sivua sen jälkeen kun varsinainen pääjuoni Tritonin ja Poseidonin välisestä kamppailusta on jo kertaalleen ratkaistu.

Ihan kivahan on tietää Tritonin lasten tulevaisuudesta, mutta ehkä se olisi kannattanut erottaa omaksi mangakseen. Esimerkiksi Viidakon valtiaassa (Janguru taitei) ja Phoenixissa (Hi no tori) Tezuka piti samantapaiset irtonaiset juonenpätkät kokonaan erillään päätarinasta.

Osamu Tezuka: Triton of the Sea

Saaren kokoinen Ganomoth on vanha ja viisas kilpikonna.

TRITON of the Sean parasta antia on hahmosuunnittelu. Meriä hallinnoiva Poseidon on kerrassaan riemullisen pöljä henkilö, joka pienine sarvineen jostain syystä muistuttaa aika tavalla Disneyn Kaunottaren ja hirviön hirviötä. Hänen rinnallaan Triton on oikeastaan aika tylsä, hieman äkkiväärä ja tuittupäinen shounen-sankari.

Hauskinta on Poseidonin puhe, jota Tezuka kuvaa suttuiselle viivalla. Kukaan ei ymmärrä sitä, ja lähimmätkin avustajat tulkitsevat kuninkaan puheita aivan oman mielensä mukaan. Poseidonin lähipiiriin Tezuka on luonut suuren joukon erilaisia ihmeellisiä voimia omaavia hirviöitä. Ihmisroistona nähdään Tezukan peruspahis Acetylene Lamp.

Tritonin ystävissä delfiineissä on useita hyviä hahmoja. Sellainen on lempeä ja uhrautuvainen kultainen delfiini Ruka. Hän pelastaa Tritonin ihmisten kasvatettavaksi, kun Poseidon kätyreineen surmaa Tritonin vanhemmat. Mainioita ovat myös Rukan ja Tritonin kolme läheistä apulaista Dolph, Kal ja Fin, jotka huolehtivat lähinnä hölmöilystä.

Kun tarina lähtee Musta ja Atlantiksesta asti, siinä on tietenkin oltava ikivanha ja viisas kilpikonna. Sellainen on jättiläismäinen Ganomoth. Häneltä Triton kyselee toistuvasti neuvoja, ja aina Ganomoth neuvoo rauhaan Poseidonin kanssa. Triton ei tietenkään kuuntele kilpikonnan neuvoja.

Yksi hienoista hahmoista on myös Poseidonin ja hänen lastensa kätyri Talin. Hän on hankkiutunut Tritonin lähipiiriin tavoitteenaan houkutella Triton mereen kuolemaan. Hän kuitenkin rakastuu ihmisnaiseen, ja hänen tehtävänsä kadottaa merkityksensä.

Tezukan mangataiteeseen perehtymistä ei kannata ainakaan aloittaa Triton of the Seasta. Suomeksikin on saatavilla paljon paremmin aloituskohdaksi sopiva Viidakon valtias. Englanniksi on julkaistu suuri joukko Tezukan hienoja mangoja, joista suurin osa kannattaa lukea ennen Triton of the Sean tuottamaa pettymystä.

This entry was posted in komediamanga, Osamu Tezuka, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s