Ihmissusien lapsuus

Mamoru Hosoda: Wolf Children

Mamoru Hosoda: Wolf Children

MAMORU Hosodan animaatio Wolf Children ei ole ihmissusielokuva. Se on rooleiltaan liiankin perinteinen elokuva kaiken antavasta äitiydestä. Se on myös ylistys upealle luonnolle.

Japanilaisen Mamoru Hosodan ohjaama ja käsikirjoittama animaatioelokuva Wolf Children (おおかみこどもの雨と雪, Ōkami kodomo no Ame to Yuki) valmistui jo vuonna 2012. Moneen kertaan palkittu elokuva on ollut jo jonkin aikaa myös kansainvälisessä levityksessä. Japanissa se sai parhaan animaation palkinnon vuonna 2013. Minä sain katsottua elokuvan vasta nyt.

Tässä uusimmassa pitkässä elokuvassaan Hosoda yltää animaation kauneudessa samalle tasolle kuin Makoto Shinkai ja Hayao Miyazaki, ehkä jopa edellekin. Tarinankertojana Hosoda on Shinkaita parempi. Ainoa merkittävä särö Wolf Childrenissä on ihmisten ja ympäristöjen roolittaminen kovin ahtain ja ”normaalein” mallein.

Miyazakiin verrattuna Hosoda tavoittelee ja tavoittaa aikuisempaa yleisöä. Paremmuudessa tai huonommuudessa en uskalla Miyazakia ja Hosodaa edes yrittää verrata. Eri sukupolviin he kuitenkin kuuluvat.

Hosodan aiempia menestyselokuvia ovat Summer Wars (Samaa woozu) vuodelta 2009 ja The Girl Who Leapt Through Time (Toki wo kakeru shoujo) vuodelta 2006. Molemmat olivat sekä yleisömenestyksiä että kriitikoiden kehumia. Molemmat saivat Japanin Akatemian vuoden parhaan animaatioelokuvan palkinnon.

Niitä ennen Hosoda on ohjannut useita televisioanimaatioita ja yhden One Piece -tuoteperheeseen kuuluvan elokuvan.

Mamoru Hosoda: Wolf Children

Digitaalista kukkaloistoa.

WOLF Children alkaa huikaisevan kauniilla kuvalla kukkaniitystä, jolla neito Hana kohtaa nuoren susimiehen.

Koko elokuva onkin ylistyslaulua luonnolle. Kukille, puille ja syksyn monivärisille lehdille. Metsille, pelloille, vuorille ja puroille. Rankkasateelle, vesiputousten suhinalle ja vitivalkoiselle lumelle. Usvan kostuttamille hämähäkinseiteille ja susien ulvonnalle.

Päähenkilöillä on kolme kaunista nimeä. Äiti Hana (”kukka”) on saanut nimensä, koska kosmoskukat kukkivat hänen syntyessään. Hänen esikoistyttärensä Yuki (”lumi”) syntyi lumisena päivänä. Yukin pikkuveli Ame (”sade”) tuli maailmaan seuraavan vuoden keväänä sateen keskellä.

Lasten isän nimeä ei mainita. Hän on Honshun susien jälkeläinen, jolla on suonissaan sekä ihmisten että susien verta. Hän elää varautunutta ja salaista elämäänsä ihmisten keskuudessa ja tekee töitä kuljetusfirmassa. Hän on kuitenkin hyvä isä, joka tekee parhaansa perheen hyväksi niin vaikean raskauden aikana kuin lasten synnyttyäkin.

Mutta Hanan ja susimiehen onni jää lyhyeksi. Pian Amen syntymän jälkeen isä ongitaan kuolleena joesta. Ehkä hän on yrittänyt liikaa metsästäessään perheelle ruokaa. Hana jää harmaaseen sateeseen itkemään, kun sudenraato muitta mutkitta nakataan jätelavalle ja viedään pois.

Mamoru Hosoda: Wolf Children

Lasten on vaikea hallita olemustaan suden ja ihmisen välillä.

HANA jää kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Niin kuin se ei olisi sinänsä tarpeeksi vaikeaa, lapset eivät hallitse olemistaan välillä ihmisten, välillä susien hahmoissa. Keneltäkään ei voi edes hakea apua, sillä Hana pelkää lasten susihahmojen paljastuvan. Elämä pienessä vuokra-asunnossa kaupungin keskellä osoittautuu mahdottomaksi.

Raskaan lapsenhoidon ja ahdistavan ympäristön uuvuttama Hana päättää muuttaa lapsineen syrjäiseen maataloon. Lähimmät naapurit ovat kilometrien päässä, ja kouluun on tuntien bussimatka. Vilkkaalle Yukille vuoristoinen maaseutu on ihanneympäristö, mutta arkaa Amea se alkuun pelottaa.

Naapurit kyräilevät kaupunkilaisrouvaa aikansa. Milloin muukalainen luovuttaa kuten muutkin tulokkaat ja lähtee takaisin karaoken ja kahviloiden maailmaan? Mutta toistaitoinen Hana yrittää niin sitkeästi elää maalla ja maasta, että hän lopulta voittaa puolelleen seudun yrmyn patriarkan, 90-vuotiaan isoisä Nirasakin.

Omalla tahdittomalla tyylillään isoisä Nirasaki opettaa Hanan viljelemään perunaa. Hän myös määrää muut seudun asukkaat osaltaan huolehtimaan Hanan hyvinvoinnista. Ennen kuin Hana huomaakaan, hän on lapsineen osa työteliästä maalaisyhteisöä.

Mamoru Hosoda: Wolf Children

Isoisä Nirasaki on juntti ja junttura mutta hyvä ihminen.

KOKO ajan elokuva seuraa Hanan arkea iloineen, suruineen ja draamoineen. Lopulta tulee vääjäämättä sekin aika, kun lapset alkavat irtaantua äidin ohjauksesta.

Susilapset etääntyvät myös toisistaan. Yuki lähestyy koulun kautta ihmisten maailmaa. Hän kohtaa pojan nimeltä Sohei, ja äidin ja isän tarina näyttää alkavan uusiutua.

Vanhan ketun opastuksella Ame oppii metsän ja vuorten tavoille. Vähitellen hänestä kasvaa kettu-sensein seuraaja metsän suojelijana, oikea susi.

Hana on hyvin uhrautuvainen äiti. Hän tekee loputtomasti työtä lastensa eteen. Hän valvoo yöt ja raataa päivät. Hän suojelee susilapsia kaikin voimin ja huolehtii lasten hyvinvoinnista mahdottomissakin tilanteissa. Lopulta hän myös hyväksyy hymyillen sen, että lapset kasvavat irti hänestä.

Isä näyttäytyy vain alussa. Hänen katoamisensa perheestä ei kuitenkaan johdu piittaamattomuudesta vaan karusta kohtalosta. Jossain ihmistiedon tuolla puolen isä edelleen katsoo lapsiaan hymyillen – tai ehkä vain Hanan mielikuvituksessa.

Minun silmääni kaikki on liiankin normaalia. Äidin ja isän roolit ovat juuri sellaiset kuin ne saduissa kaikkein perinteisimmillään ovat. Myös kaupungin ja maaseudun suhde esitellään kovin standardina: Juntturat mutta hyväntahtoiset maalaiset, sosiaaliset mutta itsekkäät kaupunkilaiset. Kaupunki ahtaine laatikkomaisine asuntoineen, maaseutu vuorineen, metsineen ja rinteitä kipuavine peltoineen.

Mamoru Hosoda: Wolf Children

Amen elämä kallistuu suden suuntaan.

ELOKUVAN luonnon kauneuden mallina ovat olleet muun muassa Toyaman prefektuurin maisemat, Toyaman kasvitieteellinen puutarha ja Yokohaman luonnonpuisto.

Kaksi luontoaihetta on ylitse muiden. Alussa ja muutaman kerran elokuvan varrella näytetään täyteläisiä kukkaniittyjä, jotka ovat Hanan unia ja haaveita. Elokuvan puolivälin paikkeilla on huima sinfoniallinen seikkailu lumisessa metsässä. Se on vähällä päättyä Amen kuolemaan.

Mutta oikeaa perunaa elokuvan tekijät eivät ole tainneet koskaan nähdäkään. Sen verran vähäisessä varressa Hanan mukulat kasvavat.

Luontoon hyvin istuvan musiikin on säveltänyt Masakatsu Takagi. Teemalaulu Okaasan no uta (”Äidin laulu”) on Takagin säveltämä ja Mamoru Hosodan sanoittama. Sen esittävät Takagi ja Sally Ann.

Keskeiset ääniroolit hoitavat Aoi Miyazaki (Hana), Takao Osawa (isä), Momoka Oono (Yuki lapsena), Amon Kabe (Ame lapsena), Haru Kuroki (Yuki nuorena), Yukito Nishii (Ame nuorena), Takuma Hiraoka (Sohei) ja Takashi Kobayashi (isoisä Nirasaki).

Elokuvan ovat tuottaneet NTV, Studio Chizu, Madhouse ja Toho. Upeista tietokonein animoiduista luontokuvista vastaa Digital Frontier.

Mamoru Hosoda: Wolf Children

Raskaan elämän keskellä on paljon kauneutta.

This entry was posted in anime, scifi ja fantasia, slice-of-life and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s