Jouni West: Áigin
SAAMENKIELINEN ”anime” on harvinaista herkkua. Oulussa tuotettu lyhytanimaatio Áigin käyttää luontevasti japanilaisen animaation ilmaisukeinoja.
Jouni Westin käsikirjoittama ja ohjaama lyhytelokuva Áigin kertoo saamelaisnuorukaisesta nimeltä Áigin, joka kohoaa koko Saamenmaan sankariksi vastustaessaan maata vainoavia rosvoja. Tietenkin rakkauskin on mukana juonessa. Elokuvan tekijät ovat avoimesti kertoneet, että animaatio on saanut vaikutteita animesta.
Elokuva on puhuttu pohjoissaameksi ja tekstitetty suomeksi. Se on maailmanhistorian ensimmäinen saamelaisen ohjaajan pohjoissaameksi tekemä animaatioelokuva. Kieli on kaunista kuultavaa, vaikka en valitettavasti itse sitä ymmärräkään kuin sanan sieltä, toisen täältä.
Sankari Áiginin ääniroolissa kuullaan norjalainen Mikkel Gaup ja hänen pikkusiskonaan Sara Marit A. Gaup. Musiikin on säveltänyt Rami Kaaresto, ja mainion äänimaailman on toteuttanut Janne Kariniemi.
Elokuvan ovat tuottaneet Jukka Vidgren ja Mutant Koala Pictures. Noin sadan tuhannen euron budjetilla tehdyn elokuvan rahoittamiseen ovat osallistuneet muun muassa Suomen elokuvasäätiö, Oulun yliopisto, Sámi Filmfestival ja Oulun kaupunki.
Sankari Áigin.
ÁIGIN käyttää mangan ja animen visuaalisia konventioita. Esimerkiksi ristinmuotoinen tykyttävä suoni näyttää vihastumista, ja kolme pistettä ilmaisevat alistunutta hiljaisuutta. Huolta, surua ja ihastumista kuvataan kosteilla silmillä, joissa on asianmukaiset valkoiset täplät.
Vauhtiviivat ovat tietenkin käytössä. Onpa lyhytelokuvan välissä muutamia hyvin mangamaisia mustavalkoisia still-kuviakin.
Tästä huolimatta Áigin on aivan omannäköistään animaatiota, ja hyvää sellaista. En tiedä johtuvatko tikkukädet ja -jalat käytettävissä olleista resursseista vai taiteellisesta valinnasta, mutta nekin toimivat yllättävän hyvin.
Itselleni Áigin tuo ensimmäiseksi mieleen Mamoru Oshiin käsikirjoittaman animaatioelokuvan Musashi – The Dream Of The Last Samurai (Musashi: Sōken ni haseru yume, 2009) jossa on käytetty samantapaisia tyylikeinoja.
Sellaisia voimavaroja kuin vaikkapa japanilaisella Ghiblillä ei meikäläisten tekijöiden käytettävissä tietenkään voi olla. Käytettävissä olleet resurssit on kuitenkin Áiginissa käytetty hyvin. Henkilöt ovat huolella mietittyjä, taustat ovat rauhallisen kauniita ja animaatio sujuvaa. Tekijät eivät selvästikään ole halunneet päästää käsistään mitään keskeneräistä.
Pikkusiskoa pelottaa.
ÁIGIN on jälleen yksi näyttö siitä, että suomalaisessa (ja saamelaisessa) animaatiossa ei totisesti ole mitään häpeämistä.
Áiginin sankaritarinaa kerrotaan vuosisatojen ajan, kunnes uudet ”rosvot” etelästä tulevat Saamenmaahan. Ja he ovatkin kaikista rosvoista pahimpia.
Noin kymmenen minuutin mittainen lyhytelokuva julkaistiin perjantaina oululaisen sanomalehti Kalevan verkkosivustolla. Animaatiota ei suositella alle 12-vuotiaille, sillä siinä on kohtalaisesti väkivaltaa.
Taustat ja jotkin kohtaukset olivat kyllä todella kauniita, mutta vähän keskeneräisyys kyllä paistoi läpi toimintakohtauksissa – luonnosviivat näkyivät selvästi. Itse myös karsastan näitä animu-tropeja kuten ne kolme pistettä, muu animevaikutteisuus kyllä sulautui paremmin tyyliin. Mielenkiintoinen löytö kyllä.
Minä oletin, että luonnosviivojen käyttö oli tietoinen tehokeino.
Voi olla että on myös jouduttu vetelemään mutkia suoriksi, kymmenen minuutin animaatio näinkin sujuvana on aikamoinen ponnistus. Silti jälki oli hyvin sujuvaa vaikka inbetweeneissä on selvästi jouduttu tinkimään.