Moyoco Anno: Memoirs of Amorous Gentlemen
YKSI Crunchyroll-verkkopalvelun mangavalikoiman kiehtovimmista on Moyoco Annon Memoirs of Amorous Gentlemen. Eteerisen eroottinen manga kertoo ilotyttöjen elämästä 1900-luvun alun Pariisissa.
Mangassa Memoirs of Amorous Gentlemen (鼻下長紳士回顧録, Bikachou shinshi kaikoroku) Moyoco Anno palaa ilotalon muusta maailmasta irralliseen ilmapiiriin. Vuosina 2001-2003 piirretty Sakuran tapahtui Edo-kauden Japanissa, Tokion Yoshiwaran punaisten lyhtyjen alueella. Nyt ollaan 1900-luvun alun Pariisissa, mutta Japanille on ilmeisesti varattu rooli tässäkin tarinassa.
Memoirs of Amorous Gentlemen alkoi syksyllä 2013 japanilaisen Shodenshan Feel Young -lehdessä. Crunchyroll julkaisee mangaa tuoreeltaan englanniksi verkkosivustollaan.
Tällä hetkellä mangasta on valmiina vasta kaksi ensimmäistä lukua, yhteensä viitisenkymmentä sivua. Niinpä siitä ei voi vielä tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä. Hyvin viehättävältä se kuitenkin vaikuttaa.
Crunchyrollilla on tarjolla kolme muutakin Moyoco Annon teosta. Yksiosainen Buffalo 5 Girls (Baffaroo 5-nin musume) vuodelta 2013 on myös ilotyttömanga. The Diary of Ochibi (Ochibi-san, 2007-2014) on merkillinen eläintarina muinaisesta Kamakurasta.
Insufficient Direction (Kantoku fuyuki todoki, 2002-2004) on koominen mutta tosipohjainen tarina mangataiteilijan avioliitosta ohjaaja Hideaki Annon kanssa. Insufficient Directionista on saatavilla englanniksi myös Verticalin julkaisema paperiversio.
Ilotalo on täynnä perverssejä.
COLETTE on yksi Maison Closen tytöistä, joiden tehtävänä on toteuttaa asiakkaidensa merkillisimmätkin mielihalut. Kuten vaikkapa sen vanhan miehen, joka haluaa rasvattuna kieriskellä höyhenissä ja esittää ilotyttöjen jahtaamaa pikkulintua. Tai sen herran, jonka elämän tärkein sisältö on alistuva isäpapan kaljun kiillottaminen.
Colette myöntää avoimesti, että kaikki talossa ovat perverssejä, niin emännät kuin asiakkaatkin. Ja varsinkin hän itse. Kaikkein perversseimpiä ovat ne, jotka luulevat olevansa täysin normaaleja.
Vihdoin yksin sänkyyn päästyään Colette kirjoittaa muistiin kohtaamisensa asiakkaiden kanssa, jotta hän ei unohtaisi niitä. Kauniin muistikirjan hän on saanut asiakkaana vierailleelta japanilaiselta kirjailijalta. Kirjailija lupaa joskus palata, sillä hän tahtoo tietää mitä tyttö on kirjoittanut.
Colettella on myös jonkinlainen ”poikaystävä” Leon. Hän puhuu Coletten viemisestä pois ilotalosta, mutta samalla hän taivuttelee tyttöä antamaan rahaa. Colette toteaa alistuneesti, että hän maksaa mieluummin kuin näkee Leonin lähtevän jonkun toisen tytön luokse.
Colette ei ehkä ole hirveän älykäs, mutta hänessä on kuitenkin ajattelijan ja pohdiskelijan vikaa. Hän painaa mieleensä kaikenlaista asiakkailta kuulemaansa ja hämmästyttää Maison Closen väkeä luku- ja kirjoitusharrastuksellaan. Sellainen ei varmaankaan ollut kovin tavallista ilotalossa sadan vuoden takaisessa Pariisissa.
Manga tuo mieleen oopperan tai naamiohuvit.
PIIRROSJÄLJELTÄÄN Memoirs of Amorous Gentlemen muistuttaa aika paljon Sakurania, vaikka siitä ainakin ensimmäisissä luvuissa puuttuukin Sakuranille ominainen ihmisvartaloiden rujous. Herkällä viivalla Anno piirtää eteerisiä ilotyttöjä, ja jopa heidän asiakkaansa ovat omalla tavallaan kauniita.
Coletten muistelmien tunnelma syntyy siitä, miten Maison Closen elämä on irrallaan arkitodellisuudesta. Ilotalo on jonkinlainen kauneuden ja vapauden saareke maailman keskellä.
Asiakkaat tulevat sinne toteuttamaan mielitekojaan, jotka arjessa on pakko pitää piilossa. Tytöille elämä on raakaa ja raskasta. He kestävät miesten palvelemista vain kuvittelemalla koko touhun roolileikiksi.
Kuten sanottu, kovin paljon tarinan tulevaisuudesta ei voi vielä päätellä. Colettesta on kuitenkin kasvamassa mielenkiintoinen persoonallisuus. Ilmeisesti myös ilotalon muut tytöt ja Coletten asiakkaat saavat vähitellen yksilöllisiä kasvoja, ja draaman kaaria päästään kehittämään.
Memoirs of Amorous Gentlemen tuo mieleen oopperan tai Ranskan rokokooajan hovin naamiohuvit. Tässä taitaa olla manga, jota kannattaa seurata. Moyoco Annon koristeellista piirrosjälkeä on ilo katsella, ja tarina on kiehtova. Manga on eroottinen, mutta ei pornografinen, joten ikärajaksi voisi laittaa jotain K15.
Crunchyrollin Flash-pohjainen mangalukija on muuten melkoisen hankala käyttää, ainakin pienehköllä läppärin näytöllä. Kuvaa joutuu jatkuvasti zoomaamaan edestakaisin, jos haluaa sekä nähdä piirrokset että lukea tekstit.
Futoi yatsu 