Moyoco Anno: Buffalo 5 Girls
OTETAAN saman tien toinen Moyoco Annon ilotyttötarina Crunchyrollin mangavalikoimasta. Hurja vapauden ja naisvoiman ylistys Buffalo 5 Girs kertoo omalta osaltaan Annon monipuolisuudesta mangataiteilijana.
Japanissa Buffalo 5 Girls (バッファロー5人娘, Baffaroo 5-nin musume) julkaistiin tammikuussa 2013 kahtena laitoksena: mustavalkoisena paperipokkarina ja Kindlelle tehtynä väritettynä versiona. Crunchyrollin englanninkielinen verkkojulkaisu on kokonaan värillinen.
Anime News Networkin mukaan mangan alkuperäinen lehtijulkaisu oli jo vuonna 1999 Cutie Comic -lehdessä. Tarina jäi Annolta kesken, eikä sitä tuolloin julkaistu pokkarina. Vajavaisenakin manga on ehdottomasti uudelleen julkaisemisen väärti.
Crunhyrollin myös julkaisema Annon Memoirs of Amorous Gentlemen kertoo turmeltuneista ja perversseistä mutta myös pateettisista ihmisistä Pariisin yössä. Annon tunnetuin ilotyttötarina Sakuran on puolestaan aika rujo ja raaka kuvaus Edo-kauden Japanin ilotyttöjen rankasta elämästä. Vertical julkaisi Sakuranin englanniksi vuonna 2012.
Voisi kuvitella että vielä aivan erilaista ilotyttömangaa ei samasta kynästä voisi lähteä, mutta kyllä voi. Buffalo 5 Girls suorastaan pursuaa naisenergiaa. Mangana se lähestyy actionia ja jopa science fictionia.
Buffalo 5 Girls tapahtuu villissä lännessä, mutta se länsi ei ole aivan historiallinen. Maisemat ovat kyllä Amerikasta. Kaupungit, talot ja ihmiset vastaavat amerikkalaisten länkkäreiden synkintä puolta. Mutta tuossa villissä lännessä on myös nykyaikaisia autoja ja moottoripyöriä.
Candy ja Suzy aloittavat hurjan paon huoratalosta.
TARINA alkaa villinä karkumatkana. Ilotytöt Candy ja Suzy pakenevat ankeasta ilotalosta. Rähjäisten pikkukaupunkien pilkuttamassa autiomaassa he saavat peräänsä palkkionmetsästäjät Ragen ja Keithin sekä oikeastaan aika sympaattisen sheriffi Monroen. Rage ja Keith kohtelevat naisia kuin roskaa. Tosin myöhemmin paljastuu, että shounen-tukkaisilla ällötyksilläkin on oma ankea historiansa.
Hyvin pian manga muuttuu tarinaksi naisten keskinäisestä avunannosta, suorastaan sisaruudesta. Vaikka ilotytöt ovat herkkiä kuohahtelemaan ja tölvivät toisiaan ylen vapaasti, tiukan paikan tullen he pitävät tiukasti yhtä. Candy näyttää heikommalta astialta, mutta useimmiten se on hän joka pärjää – vaikka nyrkkitappelussa himokkaan miesjoukon kanssa.
Ensimmäiseksi Candy ja Suzy saapuvat tylyyn kaupunkiin. Sen miehet tietävät, että he ovat valmiita käymään toistensa kurkkuihin kauniin naisen vuoksi. Miesten eloonjäämiskeino on sekin tyly: Yksi arvottu mies kerrallaan pääsee upean Dahlian poikaystäväksi. Ja kun muut eivät enää kestä, arvottu mies pieksetään ja tapetaan. Näin kuolee vain yksi mies kerrallaan, ja synkän salaisuuden avulla kaupunki välttyy kaikkien sodalta kaikkia vastaan.
Dahlia päätyy Candyn ja Suzyn matkaan. Myöhemmin mukaan tulevat äkäinen opportunisti Ruby sekä ilotalossa orjana elänyt vielä koskematon rimppakinttu Coco. Kaikilla naisilla on omat monimutkaiset persoonallisuutensa.
Viiden naisen on selviydyttävä sekä takaa-ajajistaan että autiomaasta, ja tarina alkaa saada mystisiä ja myyttisiä sävyjä. Candyn vahingossa nielaisema pikku lisko antaa uskomattomat soturin voimat niin Candylle kuin hänen läheisilleenkin.
Kuolema seuraa Dahliaa kaikkialle.
RAKKAUS, väkivalta ja kuolema kietoutuvat tiiviisti yhteen. Hyville miehille käy melkein aina huonosti, pahoille joskus vähän paremmin. Naisille käy huonosti joka tapauksessa, elleivät he ota kohtaloaan omiin käsiinsä. Jos miehet tappavat toisiaan, he eivät jouda rääkkäämään naisia.
Kuvat ovat taattua Moyoco Annoa: kauniita, suorastaan koristeellisia. Kun Sakuranissa naiset ovat rujoja, tässä tarinassa rumia ovat miehet. Naiset ovat pahoinpideltyjä ja alistettuja, mutta pohjimmaltaan he ovat miehiä vahvempia.
Tarina katkeaa kesken, kun Rubyn rakastama mies on kuollut ja palannut valkoisena haukkana. Candykin tajuaa rakkautensa. Hän haluaa oman miehensä takaisin, vaikka sielu on jo lähtenyt ruumiista.
Ehkä Moyoco Anno ajoi mangan umpikujaan. Tilanteesta oli luultavasti vaikea löytää ulospääsyä, joka olisi mielekäs, mielenkiintoinen ja yllättävä. Mutta voihan sitä salaa mielessään toivoa, että Anno vielä joskus palaisi Buffalon tyttöjen pariin.
Mustavalkoisena mangansa lukemaan tottunutta väritys hieman oudoksuttaa. Jälki on kyllä ihan kaunista ja sävykästä, mutta loppujen lopuksi kuitenkin aika steriiliä. Ehkä Annon manga olisi pitänyt värittää mieluummin oikeilla vesiväreillä kuin tietokoneella. Tosin kalliiksi moinen olisi varmaan tullut.
Tarina muuttaa muotoaan edetessään. Yhtäkkiä ollaan kuin Matrixissa.
Futoi yatsu 