JAPANILAINEN muumisanakirja on hilpeä kielten sekoitus, jossa seikkaillaan japaniksi, englanniksi, suomeksi ja ruotsiksi. Kielten opiskelun välineeksi kirjasta ei ehkä hirveästi ole, mutta onhan se aika veikeä.
Kustannusyhtiö Kodansha on pari viikkoa sitten julkaissut japaniksi alkuaan ruotsinkielisen muumikuvasanakirjan. ムーミン谷の絵辞典 英語・日本語・フィンランド語 (Muumintani no ejiten eigo-nihongo-finrandogo, ”Muumilaakson englantilais-japanilais-suomalainen kuvasanakirja”) on käännös ruotsinkielisestä kuvasanakirjasta Mumindalens bildordbok svenska-engelska.
Kirjan kuvitus ja suurin osa teksteistä on poimittu Tove Janssonin muumikirjoista. Kirjan on koonnut Joel Jakobsson (varmaankin näin, vaikka japanilaisessa versiossa hänen nimensä kirjoitetaankin Jakobosson). Graafinen suunnittelu ja Janssonin alkuperäiskuvien väritys on Nora Kitinmäen käsialaa. Japaninkielisen käännöksen on tehnyt Hiroko Suenobu.
Kuvasanakirjan alkuaan ruotsinkieliset tekstit on käännetty japaniksi. Kirja onkin tarkoitettu ensisijaisesti japanilaisille, jotka opiskelevat englantia. Runsaan tuhannen sanan sanasto on myös suomeksi, mutta pitkistä teksteistä ei ole suomenkielisiä versioita.
Iloista kielten sekamelskaa lisää vielä se, että kirjan kartat ovat ruotsinkielisiä. Mukana on myös pienoisen julisteen kokoinen liite Karta över Mumindalen.
JAPANIN kielen opiskeluun muumisanakirja on sikäli hankala, että läheskään kaikissa kanji-merkeissä ei ole käytetty furiganoja. Niinpä kirjan japaninkielisiä tekstejä lukeakseen täytyy osata jo jonkin verran japania. Furiganat ovat pieniä tavumerkkejä, jotka kirjoitetaan kiinalaisperäisten kanjien viereen helpottamaan merkkien lukemista.
Sen sijaan suomenkieliset sanat on kauttaaltaan ”furiganoitettu” katakana-tavumerkistöllä. Jotkut ääntämisohjeet ovat aika hilpeitä, hieman suomen murteiden kuuloisia. Vaikkapa kaverukusetto (kaverukset) tai taruyota irutaparaa (tarjota iltapalaa). Toivottavasti kukaan ei siis käytä kirjaa suomen itseopiskeluun. Jostain syystä ääntämisohjeita ei ole pidetty tarpeellisena englannin sanoille.
Käännössanakirja on hyvä väline todeta se, miten suuri osa länsimaisia esineitä kuvaavista japanin sanoista on lainattu englannista. Riippumatto on japaniksi hanmokku (englanniksi hammock). Teelusikka on tiisupuun (teaspoon), länsimainen pöytä on teeburu (table) ja pöytäliina on teeburukurosu (table cloth). Kahvikuppi on koohiikappu (coffee cup) ja käsipora on handodoriru (hand drill).
Koska esineet ovat meille tuttuja, lainasanojen paljous voi helposti yllättää.
Vertailukohdaksi voi kuitenkin ottaa sen, miten suuri osa perijapanilaisia ilmiöitä koskevasta suomenkin sanastosta on japanista lainattua. Bonsai on suomeksikin bonsai, samurai on samurai ja origami on origami. Kun esinekulttuurit ovat erilaisia, on helpointa käyttää alkuperäisen kielen omia sanoja.
MUMINDALENS bildordbok on rakennettu kertomaan yksi kokonainen päivä Muumilaakson elämässä. Tarina alkaa aamupesusta ja aamiaisesta, ja se päättyy nukkumaanmenoon. Lisäksi on muutamia Hauska tietää -osioita, joissa käydään läpi muun muassa värejä, muotoja, numeroita ja ajan ilmauksia.
Niinpä arkisen perussanaston valikoima on varsin hyvä. Sen enempää englannin kuin minkään muunkaan kielen rakenteesta ei opeteta muuta kuin se mikä teksteistä on pääteltävissä. Kielten käyttöön opastaminen jää mahdollisen opettajan tehtäväksi.
Muumisanakirja sopii ehkä parhaiten lahjaksi Japanista ja muumeista tykkääville. Se käy hauskoiksi välipaloiksi japanin (tai englannin) kursseille.
Vaikka esipuheessa todetaan, että ”Moomin’s Picture Dictionary is perhaps your first contact with the English language…”, aivan alkeiden opetteluun siitä ei ole. Sen sijaan sitä voi suositella leppoisaksi luettavaksi niille, jotka ovat jo opiskelleet jonkin verran japanin (tai englannin) alkeita.
Parasta muumisanakirjassa on se, että kuvat eivät ole mitään kansainvälisiä sarjatuotantomuumeja, vaan Tove Janssonin itse piirtämiä. Hänen piirroksensahan ovat aina ihania, vaikka väritettyinäkin.