Yuichi Yokoyama: World Map Room
YUICHI Yokoyaman mangan World Map Room etuliepeeseen on painettu koko tarinan juoni alusta loppuun. Sen verran poikkeuksellisesta teoksesta on kyse, että juonen selittäminen etukäteen ei haittaa hiukkaakaan.
Yokoyama määrittelee itse teoksensa gekigaksi, ja kaipa häntä on uskominen. Sen voisi myös luokitella slice-of-lifeksi, mutta silloin viipaloitu elämä on aika erilaista kuin meidän tuntemamme. Japanissa hänen töitään on julkaistu ensisijaisesti underground-lehdissä.
Yokoyama on ehkäpä viisaasti laatinut World Map Roomiin pienen selitysosan. Sivun verran tilaa vievät selitykset auttavat lukijaa kärryille muuten aika vaikeaselkoisessa teoksessa. Selityksissä Yokoyama kertoo muun muassa sen, miksi useimmilla tarinan henkilöillä on pyöreät päät: He ovat mahdollisesti kokonaan eri sivilisaatiosta.
Japanilainen mangaka ja taiteilija Yuichi Yokoyama (横山裕一) syntyi Miyagissa vuonna 1967. Hän kouluttautui taidemaalariksi Musashinon taideyliopistossa, mutta 2000-luvun puolella hän on laajentanut uraansa mangataiteen puolelle. Nykyisin hän työskentelee Tokion lähellä.
Yokoyaman mangat ovat aivan omanlaisiaan. Hän on itse käyttänyt niistä sanaa neo-manga. Teoksille ovat tyypillisiä futuristiset maisemat, oudot ihmismäiset olennot, kiehtovat asut ja vahvat äänitehosteet.
Yokoyama on sanonut haastattelussa, että hän haluaa antaa lukijoille hyvin suuren vapauden tulkita teoksia. Hän ei ainakaan myönnä, että hän olisi ottanut vaikutteita muilta sarjakuvataiteilijoilta. Hänen mangoihinsa liittyy usein sarja värikkäitä maalauksia.
PictureBox on aiemmin julkaissut englanniksi neljä hänen mangaansa: Garden (Niwa, 2007), New Engineering (ニュー土木, Njuu doboku, 2004), Travel (トラベル, Toraberu, 2006) ja Color Engineering (2011). Nyt on viidentenä tarjolla tuore teos World Map Room (世界地図の間, Sekai chizu no ma, 2013) jonka on kääntänyt Ryan Holmberg. Yokoyaman teoksia on käännetty myös ainakin ranskaksi, italiaksi, espanjaksi ja venäjäksi.
Karttahuone on täynnä tekniikkaa.
WORLD Map Room alkaa siitä, kun kolme miestä saapuu jättiläismäiseen kaupunkiin. He katselevat kaupunkia sen laidalta. He huomaavat, että kaupungissa on lentokenttä, joki ja valtatie, sekä loputtomasti rakennuksia. He seuraavat lentokoneiden nousua ja laskua. Lentokoneet lentävät hyvin matalalla ja pitävät valtavaa meteliä.
Miehet eivät hymyile eivätkä naura. He ovat paremminkin varautuneita ja epäluuloisia, kuten myös kaikki heidän kohtaamansa olennot. He ovat kaupungissa jollakin tuntemattomalla asialla, jota varten heillä on sovittu tapaaminen.
Miehet puikkelehtivat rakennusten lomasta joelle. He kommentoivat näkemäänsä lyhytsanaisesti ja lakonisesti. He ylittävät joen lautalla, jolla ajelee edestakaisin joukko epäystävällisiä työntekijöitä. He jatkavat matkaansa hektisen liikenteen läpi kohti määränpäätään.
Perillä maailmankarttahuoneessa heidät ottaa vastaan tarinan ainoa henkilö jolla on nimi, Enterprise. Hänen nimensä näkyy pari kirjainta kerrallaan hänen teknisessä vaatteessaan. Karttahuone on täynnä valvontatekniikkaa. Sen katossa on maailmankartta, tai ehkä satelliittikuva maailmasta.
Miehet keskustelevat Enterprisen kanssa kirjoista, ja Enterprise tarjoaa heille alkoholia. Vaikka sitä ei sanota, he ovat entuudestaan hyvinkin tuttuja: Enterprisen karahvin kylkeen on kaiverrettu kolmen miehen kasvokuvat.
Enterprisen pallopäinen palvelija vie heidät katsomaan suljettua puutarhaa, jonka vartija ottaa heidät epäystävällisesti vastaan. Palvelijan takin selässä on elävä maailmankartta, joka näyttää mannerten kehityksen vuosimiljardien kuluessa. Vartija näyttää miehille veneensä, joka on uponnut puutarhan keskellä olevaan lampeen.
Siinä kaikki.
Äänet ovat hyvin ahdistavia.
YOKOYAMAN manga eroaa valtavirrasta jo siinä, että se ei sisällä seksiä, jännitystä, seikkailua tai väkivaltaa. Liioin siinä ei ole romantiikkaa tai varsinaisesti kauneuttakaan. Tästä huolimatta tai tämän takia se on hyvin kiehtova kokonaisuus.
Ihmissuhteita (tai olentosuhteita) siinä on, sekä hämmennystä ja jännitteitä. Ne ovat hyvin hillitysti ilmaistuja.
Mangan juoni on petollisen yksinkertainen, sillä se on täynnä yksityiskohtia. Lukijan on nähtävä vaivaa löytääkseen ne, vaikka Yokoyama antaakin selityksissään vihjeitä. Toisella lukemisella asioita löytyy lisää, ja kolmannella lukemisella vielä lisää, ja …
Hyvin voimakkaat äänitehosteet ovat ominaisia Yokoyaman mangalle. Usein katakanalla kirjoitetut äänet peittävät suuren osan kuvapinnasta. Äänet ahdistavat niin tarinan henkilöitä kuin lukijaakin. Kaupunkilaiset ovat saattaneet tottua meteliin, mutta se on epäilemättä osasyy heidän varautuneisuuteensa.
Yokoyama on suunnitellut huolella mangansa rakennukset, laitteet, olennot ja olentojen asut. Kaikki olennot ovat yksilöitä, vaikka monilla onkin samankaltaisia virka-asuja. Kaupunki on valtava orgaaninen ja tekninen kokonaisuus, jonka monimutkaisuutta voi vain aavistella.
Tekniikka on myös petollista. Kuvaruudut näyttävät usein vääristyneitä kuvia tai suorastaan pelkkää lumisadetta. Kaikista apuvälineistä huolimatta olennot ovat myöhässä, ja heidän toimintansa mielekkyys on kovin kyseenalaista. Hienojen kirjojen kokoelmakaan ei enää kiinnosta ketään.
Yokoyama suunnittelee World Map Roomista neliosaista sarjaa. Vielä toteuttamattomien jatko-osien nimet ovat alustavasti Flower Garden, Frozen Sea Port ja Overtake. Ehkä niissä selviää lisää, tai ainakin löytyy lisää arvoituksia.
Tässä blogissa on aiemmin esitelty Yuichi Yokoyaman manga Garden.
Futoi yatsu 