Vuodenkierto

Moyoco Anno: The Diary of Ochibi

MOYOCO Annon manga The Diary of Ochibi seuraa vuodenkiertoa kuin haiku. Herttaisella tavalla irrotteleva sanomalehtisarja sopii mainiosti myös lapsille.

Moyoco Anno (安野モヨコ, 1971- ) on hämmästyttävän monipuolinen mangataiteilija. Hän on piiränyt ja käsikirjoittanut teoksia, jotka ovat hyvin erilaisia niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin.

Hänen tunnetuimpiin töihinsä kuuluva Sugar Sugar Rune (シュガシュガルーン, 2003-2007) on reipasotteinen taikatyttökomedia Taikamaailmasta Ihmismaailman päätyneistä kilpailevista noitatytöistä. Se on myös Annon ainoa suomeksikin julkaistu teos.

Insufficient Direction (監督不行届, Kantoku fuyuki todoki, 2002-2004) on puoliksi fiktiivinen arkikomedia Annon omasta perhe-elämästä miehensä Hideaki Annon kanssa. Mangan hieman sottainen ilmiasu istuu mainiosti sisältöön.

Sakuran (さくらん, 2001-2003) on aika raadollinen kuvaus ilotyttöjen elämästä 1800-luvun Edossa. Se tavoittelee ajoittain ukiyo-e-puupainotaiteen visuaalista kieltä. Tuore Memoirs of Amorous Gentlemen (鼻下長紳士回顧録, Bikachou shinshi kaikoroku, 2013- ) sekä keskeneräiseksi jäänyt Buffalo 5 Girls (バッファロー5人娘, Baffaroo 5-nin musume, 1999) ovat puolestaan aivan erilaisia ilotyttötarinoita.

Ja jälleen aivan omanlaisensa manga on The Diary of Ochibi (オチビサン, Ochibi-san). Se ilmestyi Asahi Shinbun -sanomalehdessä aina maanantaisin huhtikuusta 2007 maaliskuuhun 2014, yhteensä seitsemän vuosikertaa. Neljä vuosikertaa on tähän mennessä julkaistu englanniksi Crunchyroll-verkkopalvelussa.

Aivan äskettäin on ilmestynyt myös mangaan liittyvä kuvakirja オチビサンのひみつのはらっぱ (Ochibi-san no himitsu no harappa, ”Ochibin salainen niitty”).

Ochibin seikkailut ovat täynnänsä ihastuttavaa japanilaista luontoa.

THE DIARY of Ochibi tapahtuu Mametsubun kaupunginosassa Kamakurassa. Tarinan henkilöiden ominaisuudet vastaavat heidän nimiään. Pipopäinen ja aina punaraitaiseen paitaan pukeutuva Ochibi on nimensä mukaisesti pikkuinen. Pieni poika asuu yksin. Hänen isänsä on toki elossa mutta työskentelee muurarina kaukaisessa kaupungissa.

Ochibin mustalta koiralta näyttävä ystävä Nazeni (”Minkätähden”) on oikeasti papuhillolla täytetty herkkupala. Kuten nimikin sanoo, Nazeni lukee paljon kirjoja, perehtyy asioihin, kyseenalaistaa niitä ja auttaa Ochibiä ymmärtämään. Harmaan koiran näköinen Pankui (”Leipärohmu”) himoitsee syödä koko ajan lisää ja erilaisia leipiä.

Heidän lisäkseen naapurustossa asuvat vanha ukko ja ilkeämielinen kissa Graffiti Jack. Myöhemmin tarinaan tulee mukaan myös lentävä höyrypilvi Shiroppoi.

Sanomalehtisarjana kerran viikossa julkaistu The Diary of Ochibi etenee noin A5-sivun kokoisina muutaman ruudun kokonaisuuksina, joiden välillä on vain lievää jatkuvuutta. Tarinat ovat yksinkertaisia mutta oivaltavia, välillä suorastaan herttaisen nerokkaita.

Graffiti Jack kirjoittaa seiniin ilkeyksiä. Ochibi etsii niitä lisää. Nazeni ihmettelee, miksi. Hän ainakin etsisi mieluummin nättejä perhosia.

Ochibi aikoo petkuttaa sadetta yrittämällä näyttää siltä kuin hän menisi sateenvarjon kanssa ulos. Hän ei kuitenkaan oikeasti mene. Mutta sade ei ole noin vain petettävissä.

Pankui lahjoittaa Ochibille leipälaatikon. Hän väittää, että sen sisällä leivät kasvavat isommiksi. Kun Ochibi kahden viikon päästä haluaa nähdä tuloksen, Pankui on jo ahminut kaikki leivät. ”Leivän antaminen Pankuin haltuun on kuin luottaisi rahansa hallitukselle,” Nazeni toteaa.

Joillakin Moyoco Annon kuvilla näyttää olevan yhteyksiä Tove Janssonin teoksiin.

KOKO sarjan ylitse kulkeva kaari on vuodenaikojen kierto. Jokainen tarina on kiinni alkuperäisen julkaisuajan mukaisessa vuodenajassa, aivan niin kuin perinteinen japanilainen haiku-runo. Mangassa käytetään jopa paljon samoja vuodenaikasanoja (kigo), joilla haikuissa ilmaistaan vuodenaika.

Kukin vuosikerta on jäsennetty kuukausiin. Ensimmäisessä osassa käytetään suoraan vanhoja japanilaisia kuukausien nimiä. Toisen osan kuukaudet ovat kasvilajeja, kuten kirsikka tai wisteria. Kolmas osa käyttää luonnonilmiöitä kuten meri, täysikuu, ruskalehdet ja pikkulinnut. Neljännen osan kierros koostuu kasveista ja hyönteisistä.

The Diary of Ochibi on piirrosjäljeltään sarjakuvan ja lasten kuvakirjan välimaastossa. Länsimaisessa sarjakuvassa samantapaista kuvitustyyliä käyttää esimerkiksi tanskalaisten Carla ja Vilhelm Hansenin Rasmus Nalle (Rasmus Klump), mutta Moyoco Annon väritykset ainakin näyttävät enemmän vesivärimaalauksilta.

Itse asiassa muutamat Annon piirrokset muistuttavat myös merkittävästi Tove Janssonin kuvakirjoja. Anno selvästikin rakastaa japanilaista luontoa. Niin paljon ihastusta ja kauneutta on upotettu kuviin, näyttivätpä ne sitten ruskaa, talvea, hellettä tai kirsikankukkien aikaa. Paljon niissä on myös naapurusten keskinäistä ystävyyttä ja välittämistä.

Crunchyrollin käännöstyö on valitettavan epätasaista. Ensimmäisessä osassa englanninkielinen käännös on huolellinen, ja monia hyvin japanilaisia asioita on selitetty englanniksi. Muissa osissa on käännetty ainoastaan puhekuplat. Kaikki selitystekstit ovat jääneet japaninkieliksi. Ilmeisesti ensimmäisen osan käännös onkin peräisin Asahi Shinbunin julkaisemasta mangan kaksikielisestä versiosta.

Jos ensimmäisen osan käännöstapa olisi jatkunut, mangaa olisi voinut suositella japanilaisen kulttuurin helposti omaksuttavaksi peruskurssiksi lapsille. Valitettavasti Annon hieno työ on tältä osin mennyt englanninkielisessä laitoksessa hukkaan.

Japanilaiset merkkipäivätkin tulevat lukijalle tutuiksi.