Kirjailija ja naiset

Asumiko Nakamura: Utsubora

Asumiko Nakamura: Utsubora

ASUMIKO Nakamuran eroottinen manga Utsubora kertoo romaanista nimeltä Utsubora ja sen tekijöiden monimutkaisista suhteista. Se kertoo myös luovuudesta, luovuuden ehtymisestä, intohimosta, turmeluksesta ja kuolemasta.

Utsubora: The Story of a Novelist (ウツボラ) jäi minulta syystä tai toisesta lukematta, kun Vertical julkaisi sen englanniksi runsas vuosi sitten. Siitäkin huolimatta, että manga sai jo tuolloin paljon kehuja. Se nousi kuitenkin uudelleen ajankohtaiseksi, kun se nimettiin ehdokkaaksi vuoden 2014 Eisner-palkinnolle parhaan aasialaisen sarjakuvan Yhdysvaltalaisen laitoksen sarjassa. Palkintojen saajat julkistetaan 25. heinäkuuta.

Japanissa saerja julkaistiin Manga Erotics f -lehdessä vuosina 2008-2012, ja se koottiin lehtijulkaisun jälkeen kahdeksi pokkariksi. Vertical paketoi tarinan yhdeksi muhkeaksi kirjaksi, jossa on noin 450 sivua. Englanninkielisen käännöksen on tehnyt Yoshito Hinton.

Minulle Utsubora tuo heti mieleen kaksi Osamu Tezukan 1970-luvulla tekemää hienoa aikuisten mangaa: Barbara (Barubora, 1973-1974) ja The Book of Human Insects (Ningen konchuuki, 1970).

Niissä eletään hyvin samankaltaisessa luovuuden, intohimon, turmeluksen ja kuoleman maastossa kuin Utsuborassa. Kuten Utsuborassa, myös niissä erotiikalla, luovuudella ja kuolemalla on vahva keskinäinen yhteys. Asumiko Nakamuran teoksessa turmelus esiintyy kuitenkin enemmän sivistyksen ja hienostuneisuuden kaavussa kuin Tezukalla.

Mangan nimi Utsubora on hankala ja monimutkainen sana, mutta onneksi Hinton on selittänyt sitä kirjan lopussa. Utsuboraa vastaavat kanjimerkit äännettäisiin nykyjapaniksi kuudou, ja sana tarkoittaa onttoa tilaa. Merkitykseen liittyy sana utsu, joka tarkoittaa masennusta ja surumielisyyttä. Tsubo tarkoittaa tuhkauurnaa. Utsura tarkoittaa unenomaista, ura kääntöpuolta. Utsubo ja bora ovat kaloja. ”Toisin sanoen, Utsubora on hämmentävä mutta tutunomainen, kielteinen mutta liikkuva, tyhjä mutta elollinen. Olemattomuus joka elää.”

Asumiko Nakamura: Utsubora

Kirjailija Shun Mizorogi elää yhdessä nuoren veljentyttärensä kanssa.

KIRJAILIJA Shun Mizorogi on ikääntyvä herrasmies, jonka päässä vaatimattomuus ja turhamaisuus kamppailevat elintilasta. Naisten edessä Mizorogi on kuin säikähtänyt jänis, mutta nuoret neitoset ovat kovasti komean ja menestyneen kirjailijan perään. Kirjailijaa jäytää pelko luovuuden ehtymisestä. Hänen uusin kertomuksensa Utsubora saa kuitenkin kiittäviä arvioita, kun sitä julkaistaan jatkosarjana Warbler-kuukausilehdessä.

Koyomi on kirjailijan vasta 18-vuotias veljentytär, joka opiskeluaikanaan asuu yhdessä setänsä kanssa. Suhde on platoninen, mutta Koyomi hoitaa kaikki muut vaimon tehtävät. Hän on salaa ihastunut kirjailijaan, tai ainakin hänen herkkyyteensä ja sivistykseensä.

Makoto Tsuji on Mizorogin uusi kustannustoimittaja, joka on aina ihaillut Mizorogin kirjoja. Arkuudessaan hän muistuttaa pelottavan paljon kirjailijaa. Hän on salaa ihastunut Koyomiin, jonka ruoanlaittotaidoista hän pääsee nauttimaan tuon tuosta.

Mukana on myös Mizorogin ikätoveri mutta paljon vanhemman oloinen kirjailijakollega Yatabe. Yatabe esiintyy aina joviaalisti, joskus suorastaan pilkallisesti, mutta hänen ja Mizorogin välillä on tulehtunutta kireyttä. Yatabe on mies, jonka seurassa on helppo olla kapakassa, mutta josta on hyvin vaikea pitää.

Tarina alkaa, kun poliisi ilmoittaa Mizorogille, että hänen tuntemansa nuori nainen Aki Fujino on ilmeisesti tehnyt itsemurhan hyppäämällä pää edellä kerrostalon katolta. Ruumis on ruhjoutunut tuntemattomaksi. Ruumista ilmaantuu tunnistamaan myös Sakura Miki, joka väittää olevansa Fujinon kaksossisar. Naiset ovat täsmälleen saman näköisiä.

Aki Fujino oli kuin suoraan Mizorogin romaanista noussut henkilö, joka oli lyöttäytynyt kirjailijan seuraan eräillä kutsuilla. Heistä tuli rakastavaisia, kuten myöhemmin myös Mizorogista ja Mikistä.

Vähitellen keriytyy auki tarina plagiarismista, järjellä käsitettävästä ja järjettömästä idolin ihailusta, moninkertaisesta petoksesta, ystävyyden ja vihan monimutkaisista sekoituksista, tunteiden vyöryistä. Ja seksistä ja kuolemasta. Lukijakin on välillä pyörryksissä sen kanssa, kuka loppujen lopuksi on kuka, ja kuka kirjoitti mitä.

Asumiko Nakamura: Utsubora

Aki Fujino ja Sakura Miki ovat kuin kaksi marjaa, vaikka kumpaakaan ei ehkä ole olemassa.

ASUMIKO Nakamura osaa taitavasti kuljettaa kahta, joskus jopa kolmea, tarinaa samanaikaisesti. Mizorogi ja Yatabe keskustelevat ravintolassa päällisin puolin hienosta ruuasta, mutta samalla myös varovaisesti keskinäisten suhteidensa kipupisteistä. Yatabe ja Tsuji pölähtävät samanaikaisesti Mizorogin hienoon asuntoon, jossa vain Koyomi on kotona. Kummallakin on omat intohimonsa Koyomin suhteen, ja Koyomilla on omansa Mizorogin suhteen.

Poliisit Kaiba ja Mochizuki puivat rinnakkain virkasuhdettaan ja henkilökohtaisia traumojaan, ja siinä sivussa kuolemantapauksen tutkintaakin. Nakamura on saanut poliisihahmoihin poikkeuksellista ytyä esittämällä heidät yhtäältä asiallisina virkamiehinä, toisaalta tuntevina ihmisinä jotka lähestyvät tutkittaviaan suorastaan arasti. Mochizuki tunnustautuu Mizorogin kirjojen ihailijaksi. Kaibaa painaa kolmen vuoden takainen sisaren itsemurha, jonka Fujinon kuolema palauttaa mielen pinnalle.

Tämä on manga, joka kannattaa lukea vähintään kahteen kertaan. Monien tapahtumaketjujen ja keskustelujen keskinäiset suhteet eivät avaudu ensimmäisellä kierroksella. Sittenkin lukemisen lopputuloksena saattaa olla syvä ja pitkään mielessä pysyvä hämmennys. Mutta sehän on itse asiassa aika hyvä tulos, vai mitä?

Utsuboran henki on hyvin japanilainen. Siitä kielii jo Mizorogin jatkuva pukeutuminen perinteisiin japanilaisiin asuihin, joita tavallisesti nykyisin käytetään vain juhlissa. Kun Mizorogi vaihtaa loppukohtauksessa ylleen länsimaisen puvun, sillä on hyvin vahva viesti.

Japanilaista on myös se suunnaton varovaisuus jolla tarinan henkilöt näyttävät käsittelevän toisiaan – kuin he olisivat herkästi murskautuvaa silkkipaperia. Hyvin japanilaista on myös se, miten suuria haavoja pienetkin eleet voivat toisissa saada aikaan. Sekä se, miten raadollista on ihmisten todellisuus hillityn ja sivistyneen pintakerroksen alla.

Tarinan runko ei ehkä sinänsä vaatisi eroottista kuvastoa. Seksi toimii kuitenkin monien tapahtumien taustamoottorina, suhteiden perustelijana ja selittäjänä. Joskus myös lopettajana. Nakamuran seksikuvaukset ovat lisäksi hyvin kauniita, ja se yksinäänkin riittäisi syyksi niiden olemassaololle. Joku saattaisi jopa pitää niitä pornona, ja 18 vuoden ikäraja Utsuboran kannessa on paikallaan.

Jos tämä manga voittaa Eisnerin, se on taatusti sen ansainnut.

 

This entry was posted in ero & guro, josei, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Kirjailija ja naiset

  1. Nakano sanoo:

    Itselleni tämä upposi ihan ok kategoriaan. Häiritseviä seikkoja olivat puhekuplien viljelytyyli (näkyy esimerkkikuvissa) sekä se tapa, millä naishenkilöiden silmät piirretään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s