Moyoco Anno: In Clothes Called Fat
MOYOCO Annon In Clothes Called Fat on raaka sukellus bulimian, työtoveruudeksi naamioidun julmuuden, väärinkäytetyn rakkauden ja ihmisen itseinhon maailmaan. Se on todellakin mangaa aikuisille naisille. Miksei miehillekin.
Vertical on tarttunut suhteellisen iäkkääseen mangaan, mutta varmalta tekijältä. Mangan aihe ei ole missään mielessä vanhentunut, paremminkin päin vastoin.
In Clothes Called Fat (脂肪と言う名の服を着て, Shibō to iu na no fuku wo kite) ilmestyi alun perin jo seitsemäntoista vuotta sitten. Se julkaistiin aikuisille naisille suunnatussa Shukan josei -viikkolehdessä kesäkuusta 1996 syyskuuhun 1997. Lehti oli tuolloin lajissaan Japanin ensimmäinen.
Japaninkieliseksi pokkariksi mangan luvut koottiin vuonna 2002, ja nyt Vertical on julkaissut sen englanniksi. Kääntäjän nimeä ei jostain syystä mainita, todetaan ainoastaan että ”translation provided by Vertical”. Mangan ikärajaksi on hyvin perustellusti laitettu K18.
Viimeksi Moyoco Annolta julkaistiin paperilla englanniksi manga Insufficient Direction. Se on rakkaudentäyteinen komedia taiteilijan omasta elämästä animeohjaaja Hideaki Annon kanssa. In Clothes Called Fat on jotain ihan muuta. Jälleen kerran on pakko todeta, että Anno on käsittämättömän monipuolinen mangataiteilija.
HUOM: Tämä artikkeli sisältää juonipaljastuksia.
Nokolla on ongelmia syömisen kanssa, mutta siinä ei ole kaikki.
NOKO Hanazawalla on surkea itsetunto. Hänellä on myös vakava ongelma syömisen kanssa. Hänen päässään pyörii ajatus, että niin kauan kuin hän syö, hänellä ei ole mitään hätää. Hän on lapsesta asti ollut lihava, ja vuosi vuodelta hän on lihavampi. Työpaikalla konttorissa häntä halveksitaan, ja hän luulee että se johtuu lihavuudesta.
Poikaystävä Saito on ollut Nokon kanssa jo kahdeksan vuotta. Noko luulee sitä ehkä rakkaudeksi, mutta Saiton motiivit ovat toisaalla. Hän tuntee itsensä hyväksi ja vahvaksi ihmiseksi, kun hän on sellaisen naisen kanssa jota kaikki muut halveksivat. Saito pettää Nokoa konttorin kaunottaren Mayumin kanssa.
Mayumi Tachibana on hoikka ja kaunis. Hän osaa näytelmän juonen: Pomojen silmissä hän osaa näyttää siltä kuin hän puolustaisi heikkoja työtovereitaan. Samalla heidän heikkoutensa ikään kuin sattumalta paljastuvat.
Mayumin elämän suurin ilo on kiduttaa ihmisiä, joita hän pitää itseään huonompina. Se tarkoittaa erityisesti lihavia ja rumia. Mayumi on valmis menemään miten pitkälle tahansa aiheuttaakseen näille ihmisille kärsimystä. Hän on myös Saiton kanssa vain rääkätäkseen Nokoa. Kun Saito jättää Nokon, hänellä ei ole enää mitään käyttöä Mayumille.
Sitten on vielä pikkuinen neiti Tabata, joka tavallaan näkee mitä Mayumi tekee. Mutta Tabata keittää konttorin murhenäytelmästä oman harhaisen kuvitelmansa.
Vimmainen laihduttaminen ei tuo rakkautta.
TÄSSÄ mangassa ei ole yhtään hyvää ihmistä. On vain kahdenlaisia huonoja ihmisiä: niitä jotka osaavat piilottaa huonoutensa ja niitä jotka eivät osaa. Lisäksi on kolloja miehiä, jotka eivät edes tajua mitä naisen kauneuden tai rumuuden takana tapahtuu.
Konttorin elämä on ”ihan normaalia” työpaikkakiusaamista. Syntipukkina on yleensä Noko. Jos hän ei ole käytettävissä, Mayumille ja miespomoille kelpaa kyllä melkein kuka tahansa muukin. Tärkeintä on se, että uhri on liian heikko puolustautuakseen.
Tässä kaaoksessa Noko päättelee, että jos hän vain onnistuisi laihduttamaan, hänen elämänsä muuttuisi paremmaksi. Hän ilmoittautuu kalliille laihdutusklinikalle. Hän oppii vain sen, miten oksentamista voi käyttää painon säätelemiseen.
Laihtumisesta ei seuraa lisää rakkautta, ei edes mielihyvää. Vimmaisesti laihduttavaakin heikkoa ihmistä poljetaan aina, näyttipä hän miltä tahansa. Vain taistelemalla vastaan voi löytää edes hitusen itsetuntoa.
In Clothes Called Fat on ikävän todentuntuinen kuvaus siitä mitä ihmiset voivat tehdä toisilleen. Toivottavasti se ei sentään ole koko totuus.
Noko menettää niin työpaikan kuin rakkaudenkin. Hän päätyy miettimään, että ehkä lihavana oli sittenkin parempi. Tai ainakin vähän vähemmän huono. Tai sitten ei.
Futoi yatsu 