Verinen uskonsota

Yoshiki Tanaka & Hiromu Arakawa: The Heroic Legend of Arslan

Yoshiki Tanaka & Hiromu Arakawa: The Heroic Legend of Arslan

MANGASSA The Heroic Legend of Arslan Hiromu Arakawa piirtää koomisin hahmoin hyvin veristä sotahistoriaa. Ristiriita on raju, mutta ehkä tarinan varsinaiset ongelmat ovat peräisin jo alkuteoksesta.

Hiromu Arakawan manga perustuu Yoshiki Tanakan vuonna 1986 alkaneeseen fantasiaromaanien sarjaan アルスラーン戦記 (Arslan senki, ”Arslanin sotahistoria”). Sitä on ilmestynyt jo neljätoista kirjaa. Tanaka tunnetaan myös avaruussarjasta Legend of the Galactic Heroes (銀河英雄伝説, Ginga eiyū densetsu), jota hän kirjoitti kymmenen romaania 1980-luvulla.

Wikipedian mukaan Arslan-romaanisarja on saanut merkittäviä vaikutteita persialaisen Naqib ul-Mamālikin 1800-luvulla sepittämästä kertomuksesta Amir Arsalān-i Nāmdār. En ole lukenut sen enempää persialaista tarinaa kuin Tanakan romaanejakaan, joten niistä en pysty sanomaan mitään.

Tämä on jo toinen kerta kun Tanakan romaanisarja kääntyy sarjakuvaksi. Edellinen oli Chisato Nakamuran versio, joka ilmestyi 1990-luvulla. Samalla vuosikymmenellä romaanisarjan pohjalta on tehty myös pari animaatioelokuvaa ja videoanimaatiosarja.

Japanissa Hiromu Arakawan tuoretta mangaversiota julkaistaan Kodanshan Bessatsu shounen -lehdessä, jossa se alkoi viime vuonna. Pokkareita siitä on tähän mennessä koottu kaksi.

Mangaa käännetään englanniksi lähes sitä mukaa kuin alkuperäinen ilmestyy. Verkossa englanninkielistä käännöstä jakelee Crunchyroll. Siellä mangaa on tähän mennessä viisitoista suhteellisen pitkää lukua. The Heroic Legend of Arslan ilmestyy englanniksi myös paperilla. Kodansha Comics julkaisi ensimmäisen pokkarin elokuussa, ja toinen on tulossa marraskuussa.

Yoshiki Tanaka & Hiromu Arakawa: The Heroic Legend of Arslan

Lusitaniaa johtaa Innocentis VII.

KOKO lailla muinaista Persiaa muistuttava Pars on mantereensa johtava valtio. Sen pääkaupunki on valloittamattomana pidetty ja loistelias Ecbatana. Rikas Pars hallitsee keskeisiä kauppareittejä. Vaikka parsilaiset pitävät maataan sivistysvaltiona, sen vauraus perustuu orjien suureen määrään.

Parsia hallitsee sotaisa kuningas Andragoras III, joka on tottunut voittamaan kaikki taistelunsa. Miekan heiluttamista monimutkaisempi politiikka ei häntä juuri kiinnosta, ja niinpä hän on joutunut riitoihin monien parhaiden liittolaistensa kanssa.

Kuninkaalla on isäänsä paljon lempeämpi poika Arslan, josta vanha komentaja Vahriz yrittää kouluttaa soturia. Pojalla on kuitenkin paha tapa ajatella itse. Karismallaan hän myös helposti voittaa puolelleen älykkäitä ihmisiä.

Parsin kimppuun on nyt käynyt naapurimaa Lusitania, joka kiihkeästi palvoo julmaa jumalaansa Yaldabaothia. Lusitanialaiset uskovat vakaasti, että Yaldabaothin mielestä kaikki ihmiset ovat tasavertaisia – paitsi ne jotka eivät usko Yaldabaothiin. Uskottomien tappaminen imeväisiä myöten on hyvä ja oikein.

Vaikka Parsin satatuhatpäinen armeija on periaatteessa ylivoimainen, noituuden ja merkillisen petoksen avulla lusitanialaiset kukistavat sen Atropatenen tasangon taistelussa. Pian myös pääkaupunki Ecbatana piiritetään ja valloitetaan, kun parsilaiset orjat taipuvat lusitanialaisten puolelle.

Atropatenen melskeessä nuori prinssi Arslan eksyy omistaan. Hän päätyy syrjäisille vuorille, ja saa yllättäen muutamia hyviä ystäviä. Uskollisessa joukossa ovat muun muassa kuninkaansa karkottama loistava soturi Daryun, juonikas strategi Narsus, hameiden perässä juokseva bardi Gieve ja kaunis mutta vaarallinen Mithran papitar Farangis. Pieni ryhmä ryhtyy epätoivoiseen kamppailuun Parsin valloittamiseksi takaisin lusitanialaisilta.

Yoshiki Tanaka & Hiromu Arakawa: The Heroic Legend of Arslan

Prinssi Arslanin ympärille kerääntyy pieni sankarien joukko.

EI OLE vaikea arvata, mistä uskonnosta Yaldabaothin palvonta on saanut mallia. Uskontokunnan symboli on tyylitelty risti, vaikka siinä onkin kaksi poikkipuuta. Uskonnon varassa elävää Lusitanian valtakuntaa johtaa ylettömän lihava äijä nimeltä Innocentis VII.

Näin huolimatta siitä, että mangan lukujen alussa vakuutetaan, että tarina on puhdasta fiktiota. Sillä ei pitäisi olla mitään yhteyttä todellisiin kansoihin, ryhmiin tai tapahtumiin.

Arslanin legendan tyyli on rankasti vakavampi kuin Hiromu Arakawan aikaisempien mangasarjojen. Fullmetal Alchemistista, Silver Spoonista tai Hero Talesistä tuttua huumoria ja nasevaa sanailua ei näy. Saati sitten sellaista kuin Hokkaidon maatalouden puolesta reuhaavassa Noble Farmerissa.

Oikeastaan Arslanin tarinan ainoa ”huumori” tulee epätavallisista tavoista tappaa ja silpoa ihmisiä – jos nyt kukaan sellaista huumoriksi laskee. Siksi on yllättävää, että monien Arakawan piirtämien hahmojen ulkonäöt ja ilmeet ovat usein humoristisia, suorastaan pilapiirroksia. Ikään kuin ne olisi sijoitettu väärään sarjaan.

Yoshiki Tanaka & Hiromu Arakawa: The Heroic Legend of Arslan

Onko tämä huumoria?

MANGAN suurin taakka on kuitenkin sekalaisista aineksista koottu historia, joka luultavasti on peräisin jo alkuperäisestä romaanisarjasta. Tarina poimii aineksia sieltä sun täältä maapallon historiasta, eivätkä monetkaan osaset sovi kovin hyvin yhteen.

Mahtavasta legendasta uhkaa muodostua sekasortoinen kokoelma palasia, paikkoja ja paikkoja paikkojen päällä. Toki kertomus on vasta alussa, joten saattaahan se vielä tästä jäntevöityä. Jos jostain on mangan pelastajaksi, niin se on varmaankin Arslanin ympärille kokoontuneen joukon persoonallisuuksien moninaisuus.

Tarinassa vilisee nimiä, jotka ovat lukijoille tuttuja eri paikoista ja eri aikakausilta. Sellaisia kuin Lusitania, joka oikeasti oli Rooman vallan aikainen maakunta nykyisen Portugalin alueella. Tai Ecbatana, joka oikeasti oli muinainen kaupunki Iranissa.

Maailman muiden uskontojen kuin Yaldabaothin palvonnan jumalilla näyttää olevan yhtäläisyyksiä ainakin Persiaan, antiikin Kreikkaan ja Intiaan. Aseistuksessa ja sotilaiden varusteissa on taas aineksia ainakin Persiasta ja keskiaikaisesta Euroopasta. Parsin ylhäisön arvojärjestys taas on kuin peräisin tarokkikorteista tai jostakin vanhasta pelistä.

En oikein tiedä mitä tästä mangasta ajattelisin. Yhtäältä se on komeaa ja hyvin piirrettyä sotafantasiaa. Toisaalta se on aika onton oloinen sillisalaatti. Varmaa on ainakin se, että kovin nuorille lukijoille se ei väkivaltaisuutensa vuoksi sovi.

This entry was posted in actionmanga, Japanin kirjallisuus, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s