Japanin Borat

Junya Sakino: Sake-Bomb

Junya Sakino: Sake-Bomb

JUNYA Sakinon indie-elokuva Sake-Bomb potkii rasismia ja kansallisia stereotypioita välillä hyvinkin häijysti. Samalla se on mainio hyvän tuulen komedia japanilaisesta Amerikan ihmemaassa.

Sake-Bomb on nuoren Junya Sakinon ensimmäinen pitkä elokuvaohjaus. Japanin Hiroshimassa syntynyt ja kasvanut Sakino muutti Los Angelesiin 19-vuotiaana opiskellakseen elokuvan tekemistä. Nyt hän on asunut siellä viitisentoista vuotta. Elokuvan teema aasialaisuuden ja amerikkalaisuuden törmäyksestä on siis hänelle henkilökohtaisestikin hyvin tuttu.

Japanilais-yhdysvaltalaisena yhteistuotantona toteutettu Sake-Bomb valmistui vuonna 2013. Nyt se on tullut myös eurooppalaiseen dvd-levitykseen. Kuten elokuva itsekin, Third Window Filmsin julkaisema dvd on pääosin englanninkielinen. Japaninkielisiin osuuksiin on tarjolla tekstitys englanniksi.

Levyn lisämateriaalina on pari Sakinon haastattelua, traileri sekä elokuvassa esiintyvä lyhyt pornoleffa. Pornopätkää lukuun ottamatta elokuvaa sopii mukavasti sille määriteltyyn ikärajaan K15.

Elokuvan vaihtoehtoista loppua ei valitettavasti ole mukana. Ohjaaja Junya Sakino nimittäin kertoo taustahaastattelussa, että hänen Sake-Bombille alun perin suunnittelemansa loppu oli onnettomampi kuin se mihin päädyttiin. Loppu vaihdettiin elokuvan leikkausvaiheessa.

Jeff Mizushima on tehnyt elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Sakinon kanssa. Daichi Yoshidan letkeän alkuperäismusiikin ohella elokuvan musiikillisen rungon muodostaa PINE*am, jonka vuonna 2005 ilmestyneeltä levyltä Pull the Rabbit Ears kuullaan peräti kolme kappaletta.

Junya Sakino: Sake-Bomb

Tuore saketehtailija Naoto ihmettelee Amerikkaa.

NUORI Naoto (Gaku Hamada) on töissä sakepanimossa, jonka suorasukainen johtaja kutsuu hänet puheilleen. Johtaja on päättänyt vetäytyä eläkkeelle ja tehdä Naotosta uuden johtajan. Onhan Naoto hänen paras työntekijänsä. Kiitollisuudesta ymmyrkäisenä Naoto ottaa haasteen vastaan.

Vanhalla johtajalla on Naotolle yksi neuvo: Ennen kuin hän ryhtyy hommiin, häneen pitää ottaa viikko vapaata. Sen viikon aikana hänen pitää tehdä jotain mitä hän on aina haaveillut tekevänsä. Muuten hän katuu sitten kun ”aamulla ei enää seiso”.

Ja Naotohan tekee. Hän lentää Yhdysvaltoihin etsimään kadonnutta rakastettuaan Oliviaa. Olivia oli Naoton englanninopettaja ja ensirakkaus, mutta kahdeksan vuotta sitten Olivia muutti sanaakaan selittämättä Japanista takaisin Yhdysvaltoihin. Nyt hän asuu Petaluman pikkukaupungissa tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta.

Onneksi Kaliforniassa elää jo Naoton setä poikansa Sebastianin (Eugene Kim) kanssa. Naoto luottaa heidän apuunsa. Hän saa puolelleen Sebastianin isän, jolla on samankaltainen kokemus omasta ensirakkaudestaan. Hänen rakastettunsa muutti Texasiin. Mies lähti perään, mutta ei koskaan löytänyt tyttöä. Sen sijaan hän kohtasi korealaissyntyisen tytön, josta tuli Sebastianin äiti.

Isä pakottaa Sebastianin lähtemään Naoton kanssa etsintäretkelle. Tarinasta kasvaa Naoton ja Sebastianin yhteinen road movie, välillä koominen, välillä aivan pallo hukassa, välillä kyyneliä tiristävä. Siinä sivussa perkataan aasialaisten asemaa Amerikan kokkareisessa sulatusuunissa.

Sebastian-serkku ei ole ollenkaan innostunut Naoton auttamisesta. Hän on työtön ja rääväsuinen nuorukainen, joka räpistelee kohti kuuluisuutta pitämällä videoblogia nimellä FOB The Mother Fucker. FOB viittaa amerikkalaiseen ilmaisuun ”Fresh Off the Boat”. Se tarkoittaa maahan juuri tulluttu ulkomaalaista, joka on kaikesta täysin pihalla.

Junya Sakino: Sake-Bomb

Japanilaissyntyinen isä pakottaa Sebastianin auttamaan Naotoa.

NAOTO on Amerikassa vähän niin kuin Sacha Baron Cohen elokuvassa Borat (2006). Sebastian toteaakin, että ”sinä olet kuin Japanin Borat”. Sake-Bombissa on muutamia muitakin vekkuleita elokuvaviittauksia, esimerkiksi Dustin Hoffmanin hienoon rooliin Barry Levinsonin elokuvassa Sademies (Rain Man, 1988).

Pärjätäkseen Amerikassa japanilaisen on oltava ”kuin sake”, Sebastian opastaa Naotoa. ”Ole muodoton, ole sopeutuvainen, ole kuin sake.” Sake voi olla kylmää tai kuumaa. Jos saken kaataa kuppiin, siitä tulee kuppi. Jos sen kaataa pulloon, siitä tulee pullo. Jos sen kaataa teekannuun, siitä tulee teekannu. ”Tiedän että olet FOB, mutta älä sentään käyttäydy kuin FOB.”

Sebastianilla on ”japsiaasialaismalcolmxkompleksi”. Hän on melkein aina vihainen, oikeastaan edes tietämättä mille. Hän on asunut ikänsä Yhdysvalloissa, ja hän on täysin amerikkalaistunut. Ulkonäkönsä vuoksi häntä kuitenkin pidetään täysin aasialaisena. Junya Sakinon mukaan Sebastian lausuu julki monia sellaisia asioita, joita monet amerikanaasialaiset ehkä ajattelevat, mutta eivät tule koskaan sanoneiksi.

Videoblogissaan Sebastian kiukuttelee amerikkalaisten stereotypioille aasialaisista; sellaisille kuin ”kaikki aasialaiset ovat hiljaisia ja ujoja” tai ”aasialaisille ei kasva partaa” tai ”kaikki aasialaiset ovat saman näköisiä”. Inhottavinta on törmätä käsitykseen, että aasialaiset miehet ovat aivan seksittömiä. Tarinan alkaessa Sebastian on hyvin luotaantyöntävä hahmo, mutta hänestä paljastuu vähitellen herkkiä puolia.

Stereotypiat eivät tietenkään kohdistu pelkästään japanilaistaustaisiin. Niitä on yhtä lailla aasialaisilla valkoisista, japanilaisilla kiinalaisista ja korealaisista, homo- ja heteroseksuaaleilla toisistaan, mustilla valkoisista ja päin vastoin… Vähiten rasistisia taitavat loppujen lopuksi ovat lempeä Naoto ja homo Michael (Josh Brodis).

Junya Sakino: Sake-Bomb

Naoto joutuu muun muassa cosplay-pirskeisiin.

JAPANILAINEN näyttelijä Gaku Hamada istuu loistavasti Naoton rooliin. Hän on kuin pikkupoika, joka polvihousuissaan ällistelee Amerikkaa. Naoto on kotoisin Japanin maaseudulta, joten hänelle ovat tuntemattomia myös monet sellaiset ilmiöt, joita amerikkalaiset pitävät kaikkein japanilaisimpina.

Ohjaaja Junya Sakino kertoo taustahaastattelussa, että kun elokuvan tekoon ryhdyttiin, Japanissa varsin suosittu Hamada ei osannut juuri lainkaan englantia. Hamada kävi kielikurssilla elokuvaa varten, mutta alkeellinen bad english sujuu häneltä edelleen hienosti.

Elokuvan juoneen jouduttiin tekemään pieni muutos näyttelijävalintojen takia. Sakino kertoo, että Sebastianin rooliin ei kerta kaikkiaan löydetty sopivaa amerikanjapanilaista näyttelijää. Niinpä rooliin otettiin korealaistaustainen Eugene Kim. Jotta rooli olisi uskottava, elokuvan Sebastianin äiti vaihdettiin korealaiseksi.

Sakino harmitteleekin sitä, että hyviä amerikanaasialaisia näyttelijöitä on vähän. Se puolestaan johtuu siitä, että heille on niukasti tarjolla rooleja. Haastattelussa myös sivutaan sitä, että aasialaisia käytetään usein ristiin yhdysvaltalaisissa elokuvissa. Kiinalainen tai korealainen näyttelijä käy Hollywoodin silmissä ihan hyvin japanilaisen rooliin. Sakinon mukaan tämä on ok, jos näyttelijä sopii rooliin. Mutta esimerkiksi oudosti murtaen puhuva näyttelijä vie kieltä oikeasti osaavan katsojan pois elokuvan maailmasta.

Elokuvan nimen on antanut amerikkalaisten opiskelijoiden keksimä drinkki Sake-Bomb. Sakepommissa olutlasin päälle asetetaan kaksi syömäpuikkoa, ja niiden päälle tasapainotetaan sakekuppi. Pöytää paukuttamalla sake pudotetaan oluen sekaan, ja sitten juodaan pohjanmaan kautta. Sakepommi on yksi niistä ”japanilaisista” asioista, joilla ei oikeastaan ole mitään  tekemistä Japanin kanssa. ”Iljettävää mutta mielenkiintoista,” Junya Sakino toteaa.

Elokuvan hauskimpiin kuuluva kohtaus, jossa umpiamerikkalainen poliisi kohtaa japanilaiset, on kuulemma todella tapahtunut ohjaajalle itselleen.

This entry was posted in live action and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s