Mangataiteilijan selfie

Osamu Tezukan omakuva Princess Knightin kaksikielisen painoksen jälkisanoista.

MANGAKAT ovat usein piirtäneet itsensä omiin teoksiinsa. Toisinaan he ovat tehneet sen omaelämäkerrallisessa mielessä, toisinaan kevennykseksi, ja joskus myös ihan kurillaan. Tässä muutamia esimerkkejä.

Ylivoimaisesti tunnetuin omissa mangoissaan esiintyjä on Osamu Tezuka, joka piirsi itsensä useimpiin teoksiinsa. Yleensä hahmo on pottunenäinen baskeripää.

Joskus Tezuka on vain sivullinen väkijoukossa. Joskus hän heittää sivuroolin, kuten vaikkapa radioselostajana mangassa Phoenix (Hi no tori) tai autokuskina mangassa Message to Adolf (Adorufu ni tsugu). Toisinaan hän puuttuu tarinan kulkuun, kuten Saboten-kunissa. Onpa hän näyttäytynyt hämähäkkinäkin, nimittäin nuorten etsiväseikkailussa Ken1 tanteichō.

Hyvin luonnollista on, että taiteilija itse on mukana omaelämäkerrallisissa teoksissa, sellaisissa kuin Hideo Azuman Disappearanca Diary tai Jiro Taniguchin A Zoo in Winter. Toisinaan elämäkerta on vahvasti komediallistettua, kuten Moyoco Annon ja Hideaki Annon avioliitosta kertova Insufficient Direction.

Taiteilijoiden omakuvia esiintyy yleisesti myös omakeissa, mangojen lisämateriaaleissa. Niissä taiteilijat selostavat usein teostensa taustoja ja toimittavat henkilökohtaisia terveisiään lukijoille. Omake voi myös olla vakavasta mangasta muokattu koominen strippi.

Joskus taiteilijan oman kuvan ja muuten vain toistuvan tunnushahmon raja on häilyvä. Kumpaa lienee esimerkiksi Natsume Onon nallekarhu?

Noboru Oshiron mangassa Yukaina tekkōsho (“Hauska terästehdas”, 1941) esiintyvä mangataiteilija on melko varmasti Oshiron omakuva.

Osamu Tezukan suhteellisen varhainen omakuva villin lännen seikkailusta Saboten-kun (”Cactus-Sam”, 1953). Tezuka estää tarinansa hahmoja lopettamasta mangaa liian aikaisin.

Shigeru Mizuki lapsena osittain omaelämäkerrallisessa mangassa Nonnonbaa to ore (NonNonBa, 1977).

Yoshihiro Tatsumin manga A Drifting Life (Gekiga hyōryū, 2008) käy läpi Tatsumin omaa elämää, mangan kehitystä ja Japanin historiaa vuosina 1945-1960.

Hiromu Arakawan lehmä on tunnetuimpia nykymangakoiden omake-hahmoja. Arakawa on kotoisin Hokkaidon maaseudulta. Tässä omakuva mangasta Silver Spoon (Gin no saji, 2011- )

Aika ikävästi kuvattu mangataiteilija Rompers on Moyoco Annon omakuva komediamangassa Insufficient Direction (Kantoku fuyuki todoki, 2002-2004).

Clamp-mangakaryhmän Mokonan omakuva kimonoharrastusta esittelevästä teoksesta Okimono kimono (2007).

Parhaiten Thermae Romaesta tuttu Mari Yamazaki piirtää itsensä mangassa Sekai no hatedemo mangakaki (”Mangataidetta maailman loppuun asti”, 2009).

Mangan Love Hina (1998-2001) kansiliepeessä Ken Akamatsu on kovasti pahoillaan, että ei ole ehtinyt vastailla lukijoiden kirjeisiin.

Kaoru Mori piirtää itsensä hieman nolona takkutukkana. Tässä kokoelmasta Anything and Something (2012).

Hideo Azuma vuonna 2009 englanniksi julkaistun omaelämäkerrallisen mangan Disappearance Diary (Shissou nikki, 2005) kannessa.

Nuori mangataiteilija Hamaguchi muistuttaa suuresti Jiro Taniguchia mangassa A Zoo in Winter (Fuyu no dōbutsuen. 2005-2007).

Muun muassa Italiaan sijoittuvista mangoistaan tunnetun Natsume Onon tunnushahmo on kaikenlaista mukavaa puuhasteleva nallekarhu.

Plue/Nicola ei varsinaisesti ole Hiro Mashiman omakuva, mutta lumiukkomainen hahmo esiintyy toistuvasti hänen teoksissaan.

Samaan tapaan Eiichiro Odan Pandamies tekee cameorooleja One Piecessä mutta ei liene Odan omakuva. Hahmo syntyi alunperin Yudetamagon painisarjaa Kinnikuman varten.