Naisten kosto

Osamu Tezuka: Swallowing the Earth

Osamu Tezuka: Swallowing the Earth

OSAMU Tezukan ensimmäisen aikuisten mangan miessankari on tolkuton juoppo. Swallowing the Earthin tarina kertoo kuitenkin kaltoin kohdeltujen naisten kostosta.

Digital Manga Publishing (DMP) julkaisi Swallowing the Earthin (地球を呑む Chikyū wo nomu) englanniksi jo vuonna 2009. Minä olen siis pahasti jälkijunassa sen lukemisessa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. DMP:n laitoksen on kääntänyt Kumar Sivasubramanian. Frederik L. Schodt kirjoitti mangan taustoja valottavan esipuheen.

Swallowing the Earth ei ollut ensimmäinen englanniksi julkaistu Tezukan aikuisten manga, sillä esimerkiksi Apollo’s Song ja MW tulivat Verticalilta jo vuonna 2007. Viz Media puolestaan julkaisi Phoenixia vuosina 2003-2008. Tosin Phoenix on huomattavasti vähemmän ”aikuinen” kuin Swallowing the Earth, MW tai Apollo’s Song.

Alkuperäinen japanilainen Swallowing the Earth ilmestyi kuitenkin Big Comic -lehdessä jo vuosina 1968-1969. Se oli runsas vuosi ennen Apollo’s Songia ja The Book of Human Insectsiä, nelisen vuotta ennen Ayakoa. Swallowing the Earth taisi siis olla ensimmäinen manga, jonka Tezuka teki puhtaasti aikuista yleisöä varten.

Yhteistä näille teoksille on, että ne kertovat dramaattisia ja ajoittain hyvin väkivaltaisia tarinoita seksuaalisuudesta ja miesten ja naisten välisistä suhteista. Ne ovat Tezukan vastaus gekiga-liikkeelle, joka noihin aikoihin tarjosi Japanissa aivan uudenlaisia elämyksiä sarjakuvien parissa aikuisiksi kasvaneille entisille lapsille. MW on samaa dramaattista sarjaa, mutta se kertoo miehistä.

Osamu Tezuka: Swallowing the Earth

Miehet taistelevat kuin mielipuolet kauniin Zephyruksen rakkaudesta.

SWALLOWING the Earth alkaa kohtauksella, jossa seitsemän tavattoman kaunista naista vannoo yhteistä kostoa maailmalle ja miehille. Vuoden tai kahden sisällä koko maailma tulee mullistumaan. He kokoontuvat äitinsä lasiarkun äärelle kuin seitsemän kääpiötä Lumikin arkulle.

Koston velvoitteen on sälyttänyt naisten äiti Zephyrus, jolta julma mies riisti elämässä kaiken. Zephyrus pakeni syrjäiselle Tyynenmeren saarelle, josta hän löysi muinaisen Moon valtakunnan jättiläismäisen kulta-aarteen. Siellä hän kasvatti seitsemän tytärtään. Uuden vaurauden turvin hän hautoi kostoa yhdessä miesten myös kaltoin kohteleman tutkijan Monte Chritosin kanssa.

Koston välineenä on Chritosin suuri keksintö, synteettinen iho Dermoid Z, jonka massatuotantoon valjastetaan japanilainen kemianteollisuuden jätti Adachigahara. Sitä käyttämällä ihminen voi muuttaa täydellisesti ulkonäkönsä.

Kaikkialle levinneenä Dermoid Z tekee rikollisuudesta täysin anonyymiä, muuttaa jokaisen naisen kaunottareksi ja jokaisen miehen himokkaaksi pedoksi. Se myös mullistaa rotujen väliset suhteet, sillä kenestäkään ei enää voi nähdä alkuperäistä ihonväriä.

Dermoid Z:n avulla myös Zephyruksen seitsemän tytärtä näyttäytyvät samannäköisinä ja tarunomaisen kauniina. Vaikka heillä on omatkin nimet, he esiintyvät yhteisellä nimellä Zephyrus. Jokainen mies joka näkee kuvankin tuosta naisesta joutuu mielipuolisesti hänen lumoihinsa. Jokainen, paitsi rappiolle joutuneen japanilaisen sotilaan poika Gohonmatsu Seki.

Naisten kosto toteutuu, mutta ei ilman mutkia. Yksi sisaruksista rakastuu Gohonmatsuun, kuten myös Monte Chritos. Gohonmatsu seikkailee lukuisten naisten kanssa ympäri maailmaa. Hän päätyy merkittäväksi vastavoimaksi naisten kostonhalulle, vaikka hän ei oikeastaan ole edes kiinnostunut koko asiasta.

Osamu Tezuka: Swallowing the Earth

Vasemmalla Li’l Abner, oikealla Gohonmatsu Seki.

SWALLOWING the Earth on Tezukan ensimmäinen aikuisille tehty manga, ja se näkyy epävarmuutena. Tarina ei ole sillä tavoin jäntevä kuin vaikkapa MW, vaan se lähtee välillä luikertelemaan harhateille. Mangassa on kokonaisia lukuja, joilla ei oikein ole mitään yhteyttä päätarinaan.

Päähenkilöiden tekojen motivointi on ajoittain aika huteraa, mutta lopulta Tezuka kuitenkin saa seikkailun pakettiin. Tarinan naisten kuvauksesta jää vähän hämmentynyt olo. Tarkoittiko Tezuka tarinansa naisten tasa-arvon edistämiseksi, vaikka hänen terävimmätkin naishahmonsa ovat loppujen lopuksi holtittomasti tunteidensa vietävissä?

Oikeastaan koko tarina lepää Gohonmatsun onnistuneen persoonallisuuden varassa. Hän on samalla kertaa sekä hulttio että sankari, sekä rapajuoppo että viisas katujen kasvatti. Naisia hän kohtelee välillä kuin kuraa, mutta silti kaikki naiset rakastuvat häneen. Hän on ehkä kuitenkin jonkin sortin herrasmies, tai ainakin hän on rehellisesti sitä mitä on.

Swallowing the Earthissa Tezuka käytti aika vähän vakionäyttelijöitään. Zephyruksen koston perimmäisenä aiheuttajana on sentään Acetylene Lampin esittämä natsien hännystelijä. Hän ryövää Zephyruksen isän tutkimustyön, myy sen natsi-Saksalle ja jättää naisen lapsineen puille paljaille.

Dororon Hyakkimaru on saanut aika veikeän sivuroolin öljynporaaja Henry Thrustina. Herttua Red vilahtaa poliisina. Tezuka itse näyttäytyy kerran, Hyoutan-tsugi pari kertaa.

Kuten Schodt muistuttaa esipuheessaan, mangan kuvaukset mustaihoisista ja Tyynenmeren saarten alkuasukkaista eivät vastaa nykyisiä käsityksiä ihmisryhmien tasa-arvosta. Mangaa on suorastaan syytetty rasismista. Täytyy kuitenkin muistaa, että manga on aikansa lapsi.

Tezuka käytti amerikkalaisista sarjakuvista oppimiaan tapoja kuvata afroamerikkalaisia ja polynesialaisia. Näin hän tuli ilmeisesti tajuamattaan harjoittaneeksi rasismia, vaikka hän tarkoitti kohtaukset rotusyrjinnän vastaisiksi.

Osamu Tezuka: Swallowing the Earth

Mangassa on jotain Milt Gross -maista. Vasemmalla tupakoi Grossin Count Screwloose, oikealla Tezukan amerikkalainen sotavanki panee paremmaksi.

AINAKIN pari Tezukan amerikkalaista sarjakuvallista esikuvaa on päässyt mukaan tarinaan. Tezukahan ihaili Walt Disneyn tuotantoa, mutta hän tunsi varsin hyvin muutakin länsimaista populaarikulttuuria.

Monissa Swallowing the Earthin hahmoissa on Milt Grossista muistuttavaa rosoisuutta ja elämän laitapuolisuutta. Gross on myös saanut koko nimensä yhteen mangan ruutuun. Se on nimittäin kirjoitettu puulaatikkoon joka vilahtaa satamassa käytävän tappelun tuoksinassa.

Pilapiirtäjä, sarjakuvataiteilija ja animaattori Milt Gross (1895-1953) tunnetaan esimerkiksi sarjakuvista Banana Oil, Count Srewloose ja He Done Her Wrong. Tezukalla hänen vaikutuksensa näkyy kaikkein vahvimmin varhaisessa teoksessa The Mysterious Underground Men (Chiteikoku no kaijin, 1948).

Mangan sankari Gohonmatsu Seki puolestaan muistuttaa lähes erehdyttävästi Al Cappin (1909–1979) piirtämää Li’l Abneria. Cappin yli 40 vuoden ajan jatkunutta sarjakuvaa julkaistiin yli 900 amerikkalaisessa lehdessä. Sitä käännettiin monille vieraille kielille, myös japaniksi.

Yhdeksäntoistakesäinen Abner oli kaikkea muuta kuin pikkuinen. Hän oli sukkasillaan kuusi jalkaa ja kolme tuumaa pitkä. Abner rakasti syömistä, nukkumista ja laiskottelua ainakin yhtä paljon kuin Tezukan Gohonmatsu ryyppäämistä.

Abnerille ja Gohonmatsulle on yhteistä vähäinen koulusivistys mutta sitä terävämpi maalaisjärki. Abner vältteli tietoisesti naimisiin joutumista; Gohonmatsuun naisilla ei näytä olevan minkäänlaista vaikutusta.

This entry was posted in ero & guro, gekiga, Osamu Tezuka, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s