Phantasm Japan
JAPANILAISTEN ja Japani-aiheisten tieteis- ja fantasianovellien kokoelma Phantasm Japan on epätasainen. Muutamien helmien vuoksi se on lukemisen arvoinen.
Tuore Phantasm Japan – Fantasies Light and Dark from and about Japan on Viz Median Haikasoru-tuotelinjan toinen Japani-teemainen monen kirjoittajan novellikkoelma. Sen ovat toimittaneet Nick Mamatas ja Masumi Washington.
Kokoelma sisältää kaikkiaan 21 novellia seitsemältätoista eri kirjoittajalta. Novelleista vain kuusi on japanilaisten tekijöiden käsialaa, mutta loputkin koskettavat tavalla tai toisella Japania. Jostain syystä kirjoittajista vain kolmetoista on esitelty kokoelman lopussa.
Alkuperältään japanilaisten novellien käännökset ovat tehneet Daniel Huddleston, Nathan Collins, Jim Hubbert ja Jocelyne Allen. Ylivoimaisesti haastavimman työn on puurtanut Huddleston, joka on kääntänyt Dempow Torishiman tarinan Sisyphean.
Edellinen samantapainen kokoelma oli The Future is Japanese, joka ilmestyi vuonna 2012. Kahdessa kokoelmassa on tomittajien lisäksi vain yksi yhteinen kirjoittaja, Project Itoh.
Haikasoru-tuotelinjan tarkoituksena on tarjota japanilaista tieteis- ja fantasiakirjallisuutta englanninkielisille lukijoille. Siinä on julkaistu myös joitakin amerikkalaisten tekijöiden Japani-teemaisia teoksia.
PHANTASM Japan on hyvin epätasainen kokoelma. Siinä olisi suonut olevan enemmänkin japanilaisten kirjoittamia novelleja. Amerikkalaista tieteis- ja fantasiakirjallisuutta kun on muutenkin runsaasti saatavilla.
Kuten odottaa sopii, osa novelleista on mukaelmia japanilaisista kummitusjutuista ja youkai-tarinoista. Yuureit, tengut ja yuki-onnat saavat osansa. Osa on myös yksinkertaisia, suorastaan harrastelijamaisia pläjäyksiä, joiden ainoa idea on jokin yksittäinen sutkaus. Mutta joukossa on myös todellisia helmiä.
Youkai-tarinoista yksi on ylitse muiden: Tim Prattin Those Who Hunt Monster Hunters. Se on tarina nukekubi-sisaruksista, joista toinen joutuu innokkaan hirviönmetsästäjän saaliiksi. Metsästäjä tosin luulee tappaneensa pitkäkaulaisen rokurokubin.
Nukekubit ovat olentoja, joiden pää voi lähteä öisin vaeltamaan muun osan ruumista jäädessä nukkumaan. Novelli kertoo sisaren kostosta. Se nostaa esiin aiheellisen kysymyksen: Kuka oikeastaan on hirviö, ja kuka ei ole?
KOKOELMAN pisimpiin ja hienoviritteisimpiin kuuluu Quentin S. Crispin tarina The Last Packet of Tea. Yhdeksänkymppinen Addyson elää kirjojensa keskellä yksinäisessä mökissään. Hän yrittää yhä kirjoittaa, vaikka sokeutuminen ja energiapulan takia niukka valaistus haittaavat.
Tässä maailmassa kirjat ovat harvinaisia aarteita, joita Addyson myy vähän kerrassaan henkensä pitimiksi. Moni asia on kokonaan unohtunut. Unohduksen partaalla on myös itse Japani. Oliko se joskus todella olemassa, vai oliko se pelkkää mielikuvituksen tuotetta?
Sitten yhden kirjalaatikon pohjalta löytyy maailman viimeinen teepaketti, ja sen kyljen japanilainen kirjoitus palaa hatarina kuvina Addysonin mieleen. Jauheesta keitetty tee ei maistu kovin hyvältä, mutta ehkä ei vielä ole liian myöhäistä pelastaa jotakin.
OMALLA tavallaan veikeä on myös Project Itohin James Bond -mukaelma From the Nothing, With Love. Tarina vilisee muistumia Bond-leffoista: Aston Martineita, Pinewoodin studioita, merenpohjasta pelastettuja ydinaseita, salauslaitteita, haikaloja… Jopa parsakaalia (broccoli).
Niin, ja tietenkin kauniita naisia. ”The most important thing is whether or not the woman is beautiful, and whether or not there are hard feelings afterward. Women are at their best when complications are kept to a minimum.”
Natsi-Saksan raunioista ryövätyllä teknologialla Hänen Majesteettinsa salainen palvelu tekee kloonauksen vastakohtaa: Saman agentin mieli siirretään kuoleman jälkeen aina uuteen ja uuteen ruumiiseen. Mutta sitten ”projekti 7:n” agentin vararuumiita aletaan järjestelmällisesti murhata.
Tapauksia alkaa tutkia itse komentaja, kylmään sotaan jämähtänyt mies, joka tahtoo martininsa ravistettuna, ei sekoitettuna. Hän on itse asiassa ainoa, jolle mielen siirto on moneen kertaan tehty. Siirtojen myötä komentajan tietoisuus on alkanut kadota.
MUTTA sokerit pohjalla: Outoudessaan aivan ylivoimainen on kokoelman toiseksi viimeinen tarina, Dempow Torishiman Sisyphean (Kaikin no to). Se on Torishiman esikoisnovelli, joka Japanissa voitti Sogenin tieteisnovellipalkinnon vuonna 2011.
Novellin kääntämisen japanista englanniksi on täytynyt olla käsittämättömän vaikea urakka. Sisypheanista saa ehkä annettua parhaiten käsityksen lainaamalla pätkän tekstiä:
”When this was apparently insufficient to get his point across, he stretched his fingers still farther outward, and the pressure within his corpuscyte instantly ruptured the shells of the waybugs that lurked inside the digits. He showed the worker their still-beating hearts – about the size of sesame seeds – as they floated clear of the puffy clouds of red now spreading out in his fingers. The hearts continued to tick away with unnerving speed.”
Sisypheanissa työläinen palvelee puheenjohtajaksi sanottua olentoa synteettisten elinten tehtaassa, joka ihmisen silmin on järkyttävä paikka. Vaikka heillä ei olentoina ole juuri mitään yhteistä, puheenjohtajan ja työläisen välillä vallitsee herkkä riippuvuus.
Maailman jokainen yksityiskohta on nykyihmiselle totaalisen vieras. Novellissa on Torishiman oma kuvitus, joka vielä lisää outoutta. Ehkä eletään kaukaisessa ja pelottavassa tulevaisuudessa. Siitä huolimatta Torishima onnistuu rakentamaan ehjän ja lopulta ymmärrettävänkin tarinan.
Futoi yatsu 