Haekutusta 9 – suap naaroo

Veli Holopainen

TÄSSÄ taas pieni erä omatekoisia haikuja. Tällä kertaa savon murteella, joka minusta on kovasti ilmaisuvoimaisempi kieli kuin suomi.

Maanläheinen savo sopii hyvin haikun alustaksi. Haikunhan ei ole tarkoitus filosofoida, selitellä tai runoilla. Sen tarkoitus on näyttää yhden ihmisen havainto pienestä palasesta maailmaa, aivan sellaisenaan.

Sitä en tiedä, miten ”puhdasoppista” minun savoni on – onpahan vain kieltä jota olen lapsuudessani Nilsiässä oppinut.

Otetaan ensimmäiseksi yksi ajankohtaisen keskustelun innoittama kyhäelmä. Loput ovatkin sitten pääasiassa syksyisiä aistihavaintoja. Monet niistä tapahtuvat Kuopiossa.

Ee sua homot
ies rakastoo toesijaa
 – on se kumma mua

Ja varalta toinen, jos perjantain äänestys onnistuu:

Kohta piäsöö
homottii jo naemisii
  – muahan kehittyy!

—-

Kolomannella
tunnilla uamuyöstä
ee iäntäkään

Silimälasit
piässäkää ee niä
marraspimmeellä

Räntee vae vettä
vae sumuvako lienöö
 – märkee kuitennii

Veli Holopainen

Poejankossit
aatijolla torilla
härnee puluja

Torjmuijattii
hytisöö kylymissää
 – ee kää kaappa

Veli Holopainen

Hirvilehemä
Vieremän paekkeella
luikki lepikkoon

Tuas kuus astetta
sannoo täsmäsiä – tulis
kesä tae lumi!

Vessajetta
luppoovat – lähtööpä
viimene lumi

Veli Holopainen

Enkeljparvi
äksieroo jooluva
niityllaijalla

Kivi ruapii
ilikeesti lattijoo
suappaan kannassa

Tuassii potuttaa:
loonasevväät unehtu
jiäkuappii

This entry was posted in off topic, omat tuotokset. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s