Osamu Tezuka: Dororo
DORORO on oiva esimerkki Osamu Tezukan tavasta sekoittaa mangassaan koomisia hahmoja ja dramaattista tarinaa; verta, suolenpätkiä ja irtovitsejä. Tässä pieni kokoelma Dororon piloja.
Valmistuessaan 1960-luvun lopussa Dororo oli Osamu Tezukan siihenastisen uran dramaattisin manga. Dororo julkaistiin Shūkan Shōnen Sunday -lehdessä 1967-1968 ja Bōken Ō -lehdessä 1969. Vertical on julkaissut mangan englanniksi Dawn T. Laabsin käännöksenä; ensin kolmena osana vuonna 2008, sitten yhtenä 850-sivuisena järkäleenä vuonna 2012.
Vaikka mangan nimi on Dororo, sen varsinainen päähenkilö on nuorukainen nimeltä Hyakkimaru. Hyakkimarun isä on myynyt demoneille 48 poikansa ruumiinosaa, ja saanut vastalahjaksi menestystä sotivassa Japanissa.
Hyakkimaru on syntyessään vain muodoton toukka, mutta taitava lääkäri pelastaa hänet. Keinotekoisten ruumiinosien avulla Hyakkimarusta kasvaa loistava taistelija. Hänen elämäntehtävänään on kukistaa nuo 48 julmaa demonia ja saada puuttuvat ruumiinosansa takaisin yksi kerrallaan.
Dororo on Hyakkimarun koominen sidekick, sukupuoleltaan epäselvä pikku varas. Kaikesta keskinäisestä räyhkäämisestä huolimatta Dororon ja Hyakkimarun välille kasvaa vahva kiintymys.
Dororossa on ehkä kaikkein puhtaimmillaan Tezukan viehtymys yhdistää mangassaan dramaattista ja veristä tarinankerrontaa Disney-maisen herttaisiin ja huvittaviin hahmoihin. Tässä blogiartikkelissa keskitytään noihin Tezukalle tyypillisiin piloihin.
DORORO sisältää viittauksia useisiin japanilaisiin sarjakuviin ja mangataiteilijoihin. Tezukan omasta tuotannosta on poimittu Astro Boy (Tetsuwan Atomu): Dororo kehuu olevansa yhtä hyvä kuin sadan tuhannen hevosvoiman robotti Astro Boy. Myös varhaista mangaa on mukana, ja hirviöelokuvatkin mainitaan.
Dororo on vain pieni varas, mutta hän tuntee olevansa Astro Boyn veroinen.
Olisiko Hyakkimarun, Dororon ja 48 demonin tarina ehkä paremmin sopinut Shigeru Mizukin piirrettäväksi?
Pienessä sivuroolissa näyttäytyvät maalaistollot Tagosaku ja Mokube. Samannimiset veijarit seikkailivat Tokiossa Rakuten Kitazawan varhaisessa mangassa Tagosaku to Mokubē no Tōkyō-kenbutsu jo vuonna 1902.
Yksi Hyakkimarun kohtaamista demoneista muistuttaa lähes erehdyttävästi tengua (oikealla), joka kohdattiin Katsuichi Kabashiman ja Shousei Odan sarjakuvassa Shō-chan no bōken 1920-luvulla.
Myös japanilaiset hirviöelokuvat (kaijuu eiga) saavat osansa. Hirviöelokuvien tehostemestari Eiji Tsuburaya rakensi helposti sortuvia rakennuksia muun muassa vohvelista.
MIKÄPÄ Osamu Tezukan manga Dororo olisi, jos taiteilija itse ei siinä esiintyisi. Tezuka näyttäytyy sekä nimellään että pottunenäisellä naamallaan. Toki myös Tezukan lähes kaikkiin mangoihin pujahtanut possumainen tunnushahmo Hyoutan-tsugi esiintyy muutamaan kertaan Dororossakin.
Hyakkimarun haudatessa tekokätensä vitsi piilee sanassa tezuka, ”käsikumpu”.
Taistelun tuoksinassa tapahtuu kaikenlaista. Lentääpä siellä yksi Tezukan pääkin.
”Paikattu kurpitsa” Hyoutan-tsugi saattaa pullahtaa esiin mistä tahansa.
DORORO tapahtuu Japanin historian taistelevien valtioiden aikakaudella (sengoku, 1478-1605). Suuri osa mangan huumorista syntyy siitä, kun nuori Dororo päästelee suustaan selvästi aikaan sopimattomia asioita. Välillä niitä eksyy muidenkin huulille.
Ihan kuin avaruusmuukalaiset.
Vaikka tulisi kuorma-autokolari…
Vatsastapuhumisen oppikirja mangana.
Viekää vaikka kasvatuslaitokseen.
Muinaista purkkikeittoa.
DORORO lähestyy useita kertoja myös mangataiteilijaa ja lukijaa ”neljännen seinän” yli. Seuraavassa muutama tapaus.
Olitko se sinä?
Ethän näytä lukijoille…
Nenäsi on piirretty väärin.
Futoi yatsu 