Säveltäjä ja hänen vihollisensa

Osamu Tezuka: Ludwig B

Osamu Tezuka: Ludwig B

JOS manga Ludwig B ei olisi jäänyt kesken, saksalaisen säveltäjän elämäkerrasta olisi luultavasti tullut yksi japanilaisen Osamu Tezukan (1928-1989) kaikkein parhaista teoksista.

Ludwig B:tä (ルードヴィヒ) julkaistiin Japanissa Comic Tom -lehdessä kesäkuusta 1987 helmikuuhun 1989. Tezuka piirsi sarjaa lähes kuolemaansa asti – hän menehtyi vatsasyöpään helmikuun yhdeksäntenä päivänä 1989. Ludwig B:n ohella häneltä jäivät kesken muun muassa Neo-Faust ja Hi no tori (Phoenix).

Nyt Digital Manga Publishing (DMP) on julkaissut Ludwig B:stä valmistuneen osan englanniksi kahtena pokkarina. Mangan on kääntänyt Caleb Cook. Käännöksen julkaisemiseen koottiin varat Kickstarter-joukkorahoituksella.

Mangasarja ehti käydä läpi vain Ludwig van Beethovenin nuoruuden. Valmista mangaa syntyi noin 500 sivua. Tezukan tavoitteena oli ilmeisesti suurin piirtein saman mittainen tarina kuin Buddha (ブッダ). Siddhārtha Gautaman elämäkerta ilmestyi Kibōnotomo-lehdessä syyskuusta 1972 joulukuuhun 1983, ja se koottiin Japanissa myöhemmin 14 pokkariksi.

Juoppo hovilaulaja-isä pakottaa Ludwigin harjoittelemaan uupumukseen asti.

Juoppo hovilaulaja-isä pakottaa Ludwigin harjoittelemaan uupumukseen asti.

OSAMU Tezuka rakasti Ludwig van Beethovenin (1770-1827) musiikkia. Hän myös ajatteli, että hänen omalla elämällään oli merkittäviä yhtäläisyyksiä Beethovenin elämän kanssa.

”Koen että oma persoonallisuuteni muistuttaa Beethovenia monin tavoin,” Tezuka kirjoittaa mangan yhteydessä julkaistussa esseessään Beethoven’s Room. ”Vaikea miellyttää, tietämätön maailman tavoista, helposti ärsyyntyvä ja hieman itsekäs … puhumattakaan melkoisesta juurettomuudesta.”

Mangaa rakentaessaan Tezukalla lienee ollut mielessään Beethovenin musiikin lisäksi kaksi elokuvaa.

Miloš Formanin ohjaama Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) fiktiivinen elämäkerta Amadeus oli valmistunut vuonna 1984. Tezuka rakensi Ludwig B:hen samantapaisen viha- ja vainosuhteen kuin Formanin elokuvassa oli Mozartin ja Antonio Salierin välillä.

Toinen elokuva jota uskon Tezukan miettineen on Walt Disneyn Fantasia vuodelta 1940. Fantasian tavoin Ludwig B:n yhtenä keskeisenä juonteena on musiikin visualisointi. Yksi Fantasian kohtauksista on Beethovenin Pastoraalisinfonia.

Musiikki sulaa kuviksi.

Musiikki sulaa kuviksi.

TEZUKAN Beethoven-elämäkerta on osittain fiktiivinen. Se sisältää paljon aineksia saksalaisen säveltäjämestarin todellisesta elämästä, mutta myös paljon Tezukan luovan mielikuvituksen tuotetta. Tezuka oli perehtynyt Beethoveniin ja hänen musiikkiinsa. Hän oli jopa vieraillut yhdessä Beethovenin pitkäaikaisimmista asunnoista Wienissä.

Esimerkiksi mangassa Tezukan arkkivihollisena esiintyvää Franz Kreuzsteinia ei liene ollut olemassa. Mangan alkupuolella omistetaan jakso Beethovenin ajalle Mozartin oppilaana. Tosielämässä on jopa epäselvää, tapasivatko Mozart ja Beethoven koskaan – saati että heillä olisi ollut opettaja-oppilas-suhdetta.

Sen sijaan esimerkiksi Beethovenin isän juopottelu ja ankaruus poikansa musiikkiopinnoissa olivat täyttä totta. Samoin totta on Beethovenin opiskelu Wienissä jo varsin iäkkään Joseph Haydnin (1732-1809) ohjauksessa – ja myös se että Beethoven ja Haydn eivät tulleet kovin hyvin toimeen keskenään.

Joseph Haydnin kohdalla DMP:n julkaisussa on muuten kummallinen virhe. Säveltäjä  kulkee läpi ensimmäisen pokkarin oikealla nimellään, mutta toisessa pokkarissa häntä kutsutaan säännöllisesti nimellä ”Hadyn”. Vain kerran muuan sivuhenkilö kuulee nimen ”väärin” muodossa Haydn.

Nuori Ludwig rakastuu.

Nuori Ludwig rakastuu.

TEZUKAN sepittämä Beethovenin elämäkerta alkaa Kreuzsteinin herttuan pojan Franzin ennenaikaisesta syntymästä. Liian varhaisen synnytyksen ja äidin kuoleman aiheuttaa riikinkukko nimeltä Ludwig, joka kiljaisee karmealla äänellään äidin korvan juuressa. Tästä saa alkunsa kaikkiin Ludwig-nimisiin kohdistuva silmitön viha, jonka isä sälyttää Franz Kreuzsteinin elämäntehtäväksi.

Kun Franz Kreuzstein joutuu pakenemaan Bonniin, hän kohtaa nuoren säveltäjämestarin. Järjetön raivo saa keskeisimmäksi kohteekseen Ludwig van Beethovenin, jolle Franz muun muassa aiheuttaa kepiniskulla elinikäisen kuulovaurion. Joka käänteessä Franz on hankaloittamassa Beethovenin elämää, vaikka Beethovenin musiikki kykenee välillä lumoamaan jopa tämän mielipuolisen vihollisen.

Manga seuraa Beethovenin lapsuutta Bonnissa, lapsineron kovaa roolia ja isän alati pahenevaa juopottelua. Isän tärkein opetus pojalleen on, että aatelisiin ei pidä koskaan luottaa. Tämä vakaumus seuraa Beethovenia läpi hänen nuoruutensa. Lyhyt oppilassuhde Mozartin kanssa Wienissä katkeaa sanomaan äidin kuolemasta ja paluuseen Saksaan.

Bonnissa Beethoven alkaa saada mainetta merkittävänä muusikkona ja säveltäjänä. Hän kokee myös ensimmäisen rakkautensa. Samalla vähitellen etenevä kuulovaurio varjostaa hänen elämäänsä. Beethoven lähtee jälleen Wieniin, kun Joseph Haydn suostuu ottamaan hänet oppilaakseen.

Pieni sivupolku kierretään Franzin ei-kovin-kunniakkaassa sotilasurassa Ranskan vallankumouksen pyörteissä. Sivupolulle ei kuitenkaan eksytä niin kuin monissa Tezukan varhaisissa teoksissa, vaan sekin muodostaa osansa pääjuonen tapahtumien perusteluna.

Franz vainoaa mielipuolisesti kaikkia Ludwigeja.

Franz vainoaa mielipuolisesti kaikkia Ludwigeja.

LUDWIG B on paljon kypsempi teos kuin esimerkiksi sen kanssa osittain samankaltainen Buddha. Viisitoista vuotta ennen Ludwig B:tä alkaneessa Buddhassa Tezuka horjui välillä pahastikin historiallisen suurmiehen vakavan elämäkerran ja irtovitsejä kuhisevan hölmöilykomedian välillä.

Ludwig B:ssäkin on toki irtovitsejä ja Tezukalle ominaisia gageja, mutta hyvin kohtuullisesti ja hallitusti. Tarinassa nähdään esimerkiksi historiallinen videotallenne 1700-luvulta sekä kuullaan vertauksia musiikin ja mangan samankaltaisuuksista. Possujakin roikkuu puissa. Gagit eivät kuitenkaan koskaan riko jäntevää käsikirjoitusta. Kertovatpahan vain, että Tezukalla oli hauskaa mangaa luodessaan.

Tezukan taitava monimuotoisten sarjakuvaruutujen käsittely on Ludwig B:ssä kehittynyt huippuunsa. Mangassa nähdään kymmeniä erilaisia ruuturakennelmia, jotka useimmiten kuvaavat hyvin ihmisten mielenliikkeitä.

Ludwig B:tä varten Tezuka on kehittänyt kymmeniä tapoja visualisoida musiikkia ja soittamista sarjakuvan keinoin. Musiikki vertautuu milloin meren aaltoihin tai pilvien keveyteen, milloin kallion vankkuuteen tai joen virtaukseen. Välillä Beethoven ui nuottimeressä, välillä hänen pianoa hivelevät ja hakkaavat sormensa tunkeutuvat syvälle kuulijoiden aivoihin.

Kaiken kaikkiaan Ludwig B on ikänsä mangaa piirtäneen mestarin koko uran mittaisen harjoittelun tuottama mestariteos. Tai siis alun perusteella voisi olla. On suuri vahinko, että se ei valmistunut.

This entry was posted in elämäkertamanga, mangan historia, musiikki and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s