Tadao Tsuge: Trash Market
TADAO Tsugen manganovellit ovat hyvin todenmakuisia. Varmaankin sen vuoksi, että ne ovat totta. Tarinat on poimittu suoraan taiteilijan omasta elämänkokemuksesta.
Drawn & Quarterlyn toukokuussa julkaisema Trash Market on ensimmäinen Tadao Tsugen teos, joka on saatavilla englanniksi. Tadao Tsuge (つげ忠男, 1941- ) on huomattavasti paremmin tunnetun mangataitelijan Yoshiharu Tsugen (つげ義春, 1937- ) pikkuveli. Isoveljenkin teoksia on kuitenkin käännetty hyvin niukalti.
Trash Marketiin on koottu kuusi Tsugen manganovellia vuosilta 1968-1972. Viisi niistä on julkaistu maineikkaassa vaihtoehtomangalehdessä nimeltä Garo. Novellit ovat Up on the Hilltop, Vincent van Gogh…, Song of Showa, Manhunt, Gently Goes the Night ja A Tale of Absolute and Utter Nonsense. Tarinoista uusin, kokoelman niminovelli Trash Market, on peräisin Yagyo-lehdestä huhtikuulta 1972.
Kokoelman on toimittanut ja kääntänyt Ryan Holmberg. Hän on myös koonnut kokoelman loppuun joukon Tsugen henkilökohtaisia muisteluksia sekä oman henkilökuvansa Tsugesta. Holmberg on myös ripotellut mangaan sinne tänne selityksiä, jotka taustoittavat lähinnä toisen maailmansodan jälkeisessä Japanissa suosittuja iskelmiä.
Näytesivuja Trash Marketista on luettavissa Drawn & Quarterlyn verkkosivustolla.
Vincent van Gogh tunkeutuu pojan uniin.
TADAO Tsugen lapsuus oli hyvin karu. Hän eli nuoruutensa Tokion Katsushikan kaupunginosassa, köyhissä oloissa yhdessä äitinsä, isäpuolensa, isoisänsä ja kahden veljensä kanssa.
Isoveljet olivat Tadaon nuoruusvuosina jo niin isoja, että isäpuoli ja isoisä eivät enää uskaltaneet pieksää heitä. Tadao sai sitä useammin tuntea äkkipikaisen isäpuolen ja ilkeän isoisän raivoa, äidin suojeluyrityksistä huolimatta. Isoisä runnoi poikaa aina kun äidin silmä vältti. Isäpuoli ”opetti pojalle kunnioitusta” kepin ja nyrkin voimin. Ei ole ihme, että poika pysytteli poissa kotoa aina kun voi.
Tadao Tsuge teki raskaita ja likaisia töitä jo kouluvuosinaan. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli ”veripankki”, yritys joka osti hyvin köyhiltä tokiolaisilta verta myydäkseen sitä edelleen. Tsugen työnä oli yleensä puhdistaa pistosvälineitä ja hävittää laittomasti veristä jätettä avoviemäreihin. Tämän epähygieenisen työn peruja hänellä on myös elinikäisenä seuralaisenaan hepatiitti C.
Tsuge kuuluu niihin mangataiteilijoihin, jotka eivät ole elättäneet itseään taiteellaan. Manga on ollut hänen päätyönsä vain parina hyvin lyhyenä ajanjaksona. Leipätyökseen hän on tehnyt sekalaisia hommia muun muassa ravintoloissa, kaasuyhtiössä ja rautakaupassa. Hän hoiti myös pitkään perheen farkkukauppaa.
Työurastaan huolimatta Tsuge on merkittävä vaihtoehtoisen mangan uranuurtaja Japanissa. Vuonna 1959 alkanut piirtäjän työ oli näkyvimmillään Garo-lehden huippuvuosina 1960- ja 1970-luvuilla. Nykyisin 74-vuotias Tsuge asuu Chibassa. Hän piirtää edelleen.
Pojan lapsuus on täynnä väkivaltaa.
UP ON the Hilltop, Vincent van Gogh… on tarina nuorukaisesta, joka asuu vuokralaisena varastoloukossa. Hän on taiteilija – selvästikin Tadao Tsugen alter ego – mutta hän ei tee omaa taidettaan. Hän kopioi yhä uudestaan Vincent van Goghin maalauksia. Samalla hän perehtyy Goghin teoksiin ja elämään.
Yhtäkkiä kämppään ilmestyy opiskelijatuttu Goro, joka piileksii poliisilta. Hänet on etsintäkuulutettu epäiltynä väkivallasta poliisia vastaan opiskelijamielenosoituksen yhteydessä. Sivujuonteena loppuvuodesta 1968 valmistuneessa tarinassa kulkeekin opiskelija- ja työväenliikkeiden nousu Japanissa.
Song of Showa on suora kuvaus Tsugen omasta lapsuudesta. Vaikka noin kymmenvuotiaan pojan kohtelu on hyvin julmaa, tarinassa on myös lämpimät hetkensä. Niitä tuovat hyväntahtoiset naapurit sekä Tokion ilotytöt. Manhunt on tarina kadonneesta miehestä, ja siitä kuinka häntä jäljittävä toimittaja luo hänen elämästään oman totuutensa. Se ei välttämättä kohtaa kadonneen miehen totuutta.
Gently Goes the Night on kertomus sotaveteraanista, jonka sotamuistot tunkeutuvat arkeen. Se on myös hieman rakkaustarina, mutta Tsugen tyyliin vinksahtanut. A Tale of Absolute and Utter Nonsense kertoo kapinoinnista ja siitä seuraavasta väkivallasta. Se kertoo myös vähäsen Japanin keisarista, vaikka keisarin kuva sensuroitiinkin pois alkuperäisestä Garon julkaisusta.
Trash Market on jälleen tosikertomus Tsugen omista muistikuvista helteisessä Tokion alakaupungissa. Shitamachissa kuhiseva ihmissakka yrittää jotenkin saada kokoon edes muutaman jenin. Veripankin luovutusjonossa hikoillessaan he hakevat vähäisen hupinsa piittaamattomasta ja raa’asta pilanteosta, jonka kohteina ovat niin eläimet kuin ihmisetkin.
Kaikki ihmiset ovat jollain tavalla hulluja.
TADAO Tsuge luottaa yksinkertaisen piirroksen voimaan. Hän käyttää aika vähän rastereita, mutta varsin paljon käsin viivoitettuja varjostuksia. Piirrosjäljellä, varsinkin ihmisten esittämisellä, on yhtäläisyyksiä Yoshihiro Tatsumin ja Shigeru Mizukin tuotannon kanssa. Yhdessä tarinassa vilahtaa myös poikien ihailun kohde Osamu Tezuka.
Tsuge kuvaa tavallisia köyhiä ihmisiä, jotka eivät koskaan pohjimmiltaan ole tavallisia. Heillä on kaikilla omat unelmansa, mutta myös omat kieroutumansa. Melkein kaikki ovat tavalla tai toisella hulluja. Väkivalta on runsasta, mutta huumori on vähäeleistä ja usein toisten kärsimyksestä kiskottua.
Tsuge on erityisen taitava näyttämään traumojen ja muistikuvien vyörymistä arkitodellisuuden ylle. Hän kertoo myös hyvin sitä, miten ihmiset voivat olla toisilleen läheisiä. Ja miten hyvin ihmiset kykenevät sulkemaan toisten tarpeet ja tuskat oman mielensä ulkopuolelle.
Hänen tarinansa rakentuvat pääasiassa ihmishahmojen ympärille. Muistelmissaan hän kertookin, että hänellä ei ole tapana käsikirjoittaa manganovellejaan. Hänellä on vain alkuasetelma, josta hän lähtee piirtämään. Tarina syntyy vähän kerrassaan työn edetessä.
Futoi yatsu 