Haikutusta 12 – saa nauraa

Veli Holopainen

BLOGINI on taas ollut vaiti melkein puoli vuotta. Laitetaan nyt tilkkeeksi edes erä omatekoisia haikuja.


Tällä kertaa seurataan lähinnä kevään etenemistä, valon voittamista ja kesän katoavaisuutta.

Veli Holopainen

Säkkipimeässä
kevätyön tihkusade
sydän pakahtuu

Seitsemän aikaan
kun herätyskello soi
ei olekaan pimeä!

Veli Holopainen
Huhtikuinen yö
viisi astetta plussaa
melkein hellettä

Aamuhämärä
hiipii huoneeseeni
kun en saa unta

Suddenly
a seagull screams
– first light

ktalo
Vapun juhlijat
melkein jo hiljenneet
– Juicen hetki

Yösydämellä
mies karjuu yksinään
Puijonkadulla

Puoli kuudelta
naapurit jo sammuneet
äänessä lokit

Takapihalla
jäteauto kimittää
peruutuslaulua

Veli Holopainen

Toukokuun sade
herättää jo sammalet
kattohuovalla

Hiljainen lokki
suhahtaa pääni yli
puoli yhdeltä

Naakka koputtaa
pimeydessä ikkunaa
– leikkiikö korppia?

Kaksi harakkaa
naureskelee jollekin
ikkunan alla

Kolin aamussa
käki kukkuu vuosiani
– kolme jäljellä

Veli Holopainen

Kesäkuun sade
kastelee voikukkia
kivenkolossa

Half past five
magpies check remains
on the sidewalk

Naakat ja lokit
kamppailevat kirkuen
torimuikuista

Helleiltana
lokitkaan eivät jaksa
– mutta ihmiset

Veli Holopainen

Juhannusruusu
varistaa terälehdet
jo sunnuntaina

Hetken loistettuaan
mattona nurmikolla
syreenin kukat

This entry was posted in Japanin kirjallisuus, off topic, omat tuotokset. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s