BLOGINI on taas ollut vaiti melkein puoli vuotta. Laitetaan nyt tilkkeeksi edes erä omatekoisia haikuja.
Tällä kertaa seurataan lähinnä kevään etenemistä, valon voittamista ja kesän katoavaisuutta.
Säkkipimeässä
kevätyön tihkusade
sydän pakahtuu
Seitsemän aikaan
kun herätyskello soi
ei olekaan pimeä!
Huhtikuinen yö
viisi astetta plussaa
melkein hellettä
Aamuhämärä
hiipii huoneeseeni
kun en saa unta
Suddenly
a seagull screams
– first light
Vapun juhlijat
melkein jo hiljenneet
– Juicen hetki
Yösydämellä
mies karjuu yksinään
Puijonkadulla
Puoli kuudelta
naapurit jo sammuneet
äänessä lokit
Takapihalla
jäteauto kimittää
peruutuslaulua
Toukokuun sade
herättää jo sammalet
kattohuovalla
Hiljainen lokki
suhahtaa pääni yli
puoli yhdeltä
Naakka koputtaa
pimeydessä ikkunaa
– leikkiikö korppia?
Kaksi harakkaa
naureskelee jollekin
ikkunan alla
Kolin aamussa
käki kukkuu vuosiani
– kolme jäljellä
Kesäkuun sade
kastelee voikukkia
kivenkolossa
Half past five
magpies check remains
on the sidewalk
Naakat ja lokit
kamppailevat kirkuen
torimuikuista
Helleiltana
lokitkaan eivät jaksa
– mutta ihmiset
Juhannusruusu
varistaa terälehdet
jo sunnuntaina
Hetken loistettuaan
mattona nurmikolla
syreenin kukat
Futoi yatsu 