Lyhyestä ei niin kaunis 14

KOKOSINPA pitkästä aikaa yhteen joukon twitternovellejani. Ne ovat lyhyitä tarinoita, jotka yhden twiitin mittansa vuoksi jättävät usein paljon tulkinnan varaa.

Jos joku haluaaa lukea enemmän lyhytnovellejani, ne löytyvät kaikki Twitteristä hashtagilla #twitternovellit.

Pieniä ihmeitä

1. Sää oli ihan liian iso pienelle olennolle. Joka puolella ympärillä mätkähteli ja lompsahteli ja mäiskähteli, kun tuuli puhalsi suuret valkoiset alas puista.

2. Kuuntakainen avaruus oli hiljaa, mutta tunturin laella revontulet suhisivat. Liian läheltä kuului pienten olentojen hermostunut rapina.

3. Pieni olento istui lumihattaralla kuusenkannon päällä. Sillä oli ikävä kuusta joka oli viety pois, mukanaan seitsemän ystävän kodit.

4. Pieni olento ei uskaltanut edes kuulla yön isoja ääniä. Pienissäkin oli pimeän keskellä kylliksi pelkäämistä.

5. Katulamput ritisivät hetken ja sammuivat yksi toisensa jälkeen. Mauri oli melkein varma, että hän tunsi pienen olennon ryömivän likelle pimeässä.

On hänkin Luojan luoma

6. Jumala vääntäytyi alimmalle puolapuulle istumaan ja puhisi itsekseen. Kaikenlaiseen sähellykseen Hänenkin odotettiin ottavan kantaa. Joinain päivinä tuntui kuin olisi ehdolla eduskuntaan. Varsinkin seitsemäntenä.

7. Yhtäkkiä Mauri tajusi, millainen tämän maailman oli tarkoitus olla. Hän yritti kohauttaa harteitaan ja jatkaa matkaa, mutta kammottava kuva oli ehtinyt syöpyä ikiajoiksi hänen mieleensä.

8. Kun Mauri viimein uskaltautui alas puusta, toiset olivat jo käyneet Kuussa ja rakentaneet internetin. Maurille oli oitis selvää mitä pitäisi tehdä: hän ryhtyisi johtajaksi.

9. Maurin elämä oli korkeintaan beetaversio ja sellaiseksikin buginen. Ei se tosin ollut mitään maksanut, mutta joskus yön pimeinä tunteina Mauri silti haaveili edes pienestä vahingonkorvauksesta.

10. Ei auton algoritmeja kai voinut moittia. Kun oli valittava, tekoäly ruhjoi Maurin ainoan pojan, ei bussilastillista rippilapsia. Mutta jotenkin sitä oli silti vaikea hyväksyä.

Taikamatolla

11. Kylällä oli kaksi elävää savua. Kauppaan oli peninkulma, lääkäriin viisi. Viimeinen linja-auto lähti 70-luvulla. Oikeastaan Arvi oli aika onnellinen.

12. Kun suuri rakkaus yllätti Arvin housut kintuissa, vaihtoehtoja ei ollut monta. Arvi valitsi juoksemisen.

13. Arvi korkkasi kuistilla ykköskaljan ja yritti kuvitella skumppaa Pariisin kesäyössä. Eihän se ihan samalta tuntunut. Tuiskukin haittona, perkele.

14. Eksien jälkimarkkinoilla Arvin menekki oli huono. Toissakesänä Halssin lavalla yksi leski oli sentään vilkaissut.

15. Arvin yhden ihmiselämän mittaisella taikamatolla ei lennetty Intiaan, mutta hyvin tampatuksi se oli tullut. Peijaisissa se kelpasi kääreeksi, kun ei ollut varaa kirstuun.

Se oli viimeinen

16. Marraskuun pimeydessä viimeinen siili kaivautui märkään lehtikasaan, itki ja paleli. Se ei enää edes muistanut talvea. Rottien aamupalassa ei ollut paljon jakamista.

17. Viimeinen sammakko kaivautui öljyiseen mutaan ja päätti odottaa miljoona vuotta. Ehkäpä silloin maailma olisi taas parempi paikka.

18. Viimeinen merikilpikonna raahautui öljyiseen veteen ja odotti tuskan turtuvan. Kaikki lasten äänet olivat jo vaienneet.

19. Hetkeä ennen sammumista talviaurinko piirsi pitkän varjon, kun Reino tanssi viimeisen valssin Perämeren karhealla jäällä.

20. Kun viimeinen auringonsäde livahti pois, metsä alkoi kylmetä. Eetu kyyristyi harmaan kuusen juurelle. Jostain viereen ilmestyi pieni olento, sarvet päässä.

Lapsuuden loppu

21. Henrik muisti parhaiten isän sormukset. Kauan sitten katosi itkunsekainen lupaus, että omia lapsiaan hän ei löisi.

22. Hampaiden välistä kuului merkillinen kirskunta, kun Henrik yritti olla välittämättä. Ei siitä mitään tullut, sillä Amanda oli osunut arkaan paikkaan; siihen pehmeään kohtaan äidin itkun ja isän nyrkkien välissä.

23. Amanda laski tarkkaan kaikki seitsemänkymmentä senttiään. Niillä saisi purkin maitoa. Lapsi pärjäisi ensi viikkoon. Nyt ei jaksanut miettiä pitemmälle.

24. Ohut räntäsade sakeni vähitellen ja muuttui kohta lumeksi. Amandan jalat eivät enää tuntuneet kylmiltä, ja ajatuskin hidastui.

25. Myrsky nosti pärskeitä, jotka jäätyivät ilmassa. Amanda istui rantakalliolla, mutta ei enää palellut. Pieni mytty valahti äidin sylistä Inarin syliin.

Eläimellisiä menoja

26. Sateisena syysaamuna pikkuvarpunen kyllästyi kerjäämään piirakanmuruja Joensuun torilla. Se nappasi lähimmästä lompakosta muovikortin ja tilasi Kimmelin baarissa tuplaviskin.

27. Harakka oli hyvin tyytymätön kuopiolaisten ahneuteen. Lauantain aamuyö Puijonkadulla, tihkusade, ja jo neljäs hampurilaisen kääre johon ei ollut jäänyt muruakaan.

28. Elefantti kietoi hellästi kärsänsä laihan männynkarahkan ympäri ja kuvitteli, että se oli apinanleipäpuu. Ison pään sisällä aidat ja lukot muuttuivat savanniksi, ja kyynel kihosi isoon silmäkulmaan.

29. Rakkauden rippeet raakkuivat vielä rumasti rantakoivussa, kun Rauno hapuili reittiä uuteen elämänvaiheeseen. Tarpeeksi tymäkkää kirosanaa ei vain tuntunut kurkusta löytyvän.

30. Kun Mauri kolmannen kerran myöhästyi omista hautajaisistaan, Elvin sappi alkoi jo kiehua. Kyllä kuolleiden piti pysyä kuolleina vaikka olisivat kuinka kännissä.

Mainokset
Kategoria(t): omat tuotokset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.