Kuoleman lempeä hymy

TÄSSÄ pieni valikoima twitternovelleja, joiden aiheena on Kuolema. Hän ei ole niin kylmä kuin joskus kuvitellaan.

1,

Suku oli hylännyt vuosia sitten. Vain Kuolema tuli Elsan hautajaisiin, asetti varovasti valkoisen ruusun kannelle. ”Se oli minun elämäni kaunein hetki,” Elsa kuiskasi kiitoksensa luiseen korvaan.

2.

Kun kiireinen kotihoitaja oli lähtenyt, Kuolema keitti Hilkalle omenaisen kaurapuuron ja syötti puoli lusikallista kerrallaan. Yhdessä he hyvästelivät yksinäisen yksiön. ”Vankilahan se oli”, Hilkka kuiskasi viimeiseksi.

3.

Tuli sen verran harvinainen vieras, että Meeri keitti kahvin kokonaan uusista poroista. Tarjosipa samanaamuista letapullaakin, jota Kuolema kovasti kiitteli. Vaari pääsisi viimein sinne missä keuhkotautisenkaan ei tarvitse köhiä.

* * *

4.

Puoli neljän maissa vanha kalastaja Otto päästi irti viimeisen langan. Hänen oli vaikea uskoa, että moottorivuoteelle käpertynyt raato oli hänen. Uusin voimin hän harppasi Kuoleman troolariin ja nosti käden lippaan kapteenille.

5.

Hilda päätti että oli aika. Hän pani lauantain toivotut soimaan, pötkähti hetekalle, mumisi isämeidän ja hiipui pois.

6.

Kun harmaat vaunu tulivat, Aleksi ja Elsa istuivat jo odottamassa kahden puolen pirtin pöytää. Käsi kädessä, pyhäpuvuissa, harmaat hapset suittuina. Oli mukava lähteä yhdessä.

* * *

7.

Kuolema piirsi kauniin kuvan joesta, lautturista ja koirasta ja väritti sen iloisilla vahaliiduilla. Sen kuvan kanssa Jukka, 5v, marssi urheana viimeiseen sädehoitoon.

8.

Raskaimpia olivat päivät, joina uupunut lapsi tarttui luottaen luiseen käteen ja pyysi päästä pois. Kuolema ei pettänyt, ei koskaan, mutta se kuoli vähän itsekin.

9.

Kuolema jakoi lapsille jäätelöt ja ilmapallot ja istui kuskin selän taakse odottamaan. Kun sydänkohtaus tuli, se ohjasi bussin nätisti levikkeelle.

10.

Kuolema istui allapäin hämärässä ja makusteli irkkuviskiä. Työtähän se vain oli, mutta lasten kohtaamisesta jäi aina paha mieli. Joskus tuntui, että lapset itse ottivat sen paremmin.

11.

Puutarhan ruusuaidassa tielle päin oli lapsen mentävä aukko. Melkein hymyillen Kuolema pysähtyi siihen seisomaan. Se tunsi kuinka pienen tytön paino tömähti polvia vasten. Rekka ehti mennä.

* * *

12.

Kuolema avasi oven ja maksoi pizzakuskille, vaikka Henrikki ei enää pizzaa tarvinnut.

13.

Tammikuun tuuli tuiversi mustaa jokea pitkin. Kuolema istui luisevat sääret ristissä Tuiran sillan kaiteella ja tarttui Jarmoa ranteesta. ”Ei vielä. Sinulla on vielä paljon rakastamatta.”

14.

Kuolema laastaroi huolella Marin ranteet ja istui koko yön sängyn vierellä. Mari nyyhkytti itsensä uneen. Oli niin hyvä kun joku oli siinä.

15.

Kun Teron pää alkoi seljetä, hänellä oli kulma auki ja vasen käsi repsotti hassusti. Lada oli entinen, mutta hän oli elossa. Kuolema hymyili sen vähän minkä voi ja soitti vielä 112.

* * *

16.

Kuolema irrotti varovasti kylmettyneen siilinpojan muikkuverkosta. Se kätki poikasen syvälle kuivaan lehtikasaan ja lähetti pienen pyynnön Keväälle.

17.

Kuolema nappasi varovasti pienen olennon luiselle kämmenelle. Se puheli hiljaa kunnes vapiseva olento rauhoittui. Susi sai lähteä tiehensä kaavun kätköistä kaivetun berliininmakkaran kanssa.

18.

Kuolema rakasti pieniä kissoja. Joskus niitä tuli kymmenenkin kerrallaan, märkinä kuin rätit. Teki mieli lähettää pennut takaisin – ja noutaa hukuttaja hiilihommiin.

* * *

19.

Kuoleman kukat ovat harmaita, kampaviinerit kuivia ja lohtupuheet kömpelöitä. Mutta Kuolema on hyvä pitämään kädestä ja olemaan hiljaa.

20.

Kuolema käveli surutta lukitun oven läpi, sillä Aleksilla näytti olevan vaikeuksia tajuta tilannetta. Ei, ei ollut aika lähteä. Oli aika kertoa, kuka Aleksin oikea isä oli. Siinä voisi olla nieleskelemistä.