Poika ja tähti

TÄHÄN on koottuna twitternovelleista koostuva tarina Poika ja tähti. Kaikki #twitternovellit on aiemmin julkaistu Twitterissä.

Poika poimi polulta pienen sokean tähden. Poika ei tiennyt, oliko tähti pudonnut taivaalta vai noussut merestä. Tähti oli uupunut, mutta jo vähän iloinen.

Poika pani tähden varovasti turvaan ruutupaidan rintataskuun. Tähti nukahti heti. Se näki unta, jossa valtavat valaat uivat silmät kimmeltäen planeettojen välissä.

Kun tähti heräsi, poika istui kivellä merentuoksuisessa paikassa ja tarjosi ahomansikoita. Tähti ei ollut tottunut syömään, mutta se maistoi kuitenkin kohteliaasti.

Tähti tahtoi haistaa merituulen, joten se jatkoi matkaa pojan olkapäällä. Tuuli tuli lounaasta. Se kantoi mukanaan muistoja valaista, merihevosista ja nauravista lohikäärmelapsista.

Rantametsässä kasvoi isoja vaahteroita, jotka olivat juuri saaneet ensimmäiset keltaiset lehdet. Poika kertoi niistä sokealle tähdelle. Tähti vakuutti tuntevansa keltaisen tuoksun.

Poika poimi kaksi keltaista vaahteranlehteä. Hän kääri niistä tähdelle pesän ruutupaidan rintataskuun. Tähti asettui pesään ja nukahti taas pojan tasaiseen sydänääneen.

Kirkassilmäiset valaat palasivat tähden uneen. Renkaallisen planeetan tuntumassa ne sukelsivat lohikäärmeiden tulirenkaiden läpi. Leikistä levisi avaruuteen aavistus kuuman kanelin tuoksua.

Kanelin tuoksu karkasi tähden unesta pojan nenään. Pojan alkoi tehdä mieli äidin kauan sitten leipomaa omenapiirakkaa. Sitä ei enää ollut, kuten ei äitiäkään.

Unen läpi pieni tähti lohdutti poikaa. Valaat ja lohikäärmeet intoutuivat koomisimpaan valssiinsa, ja pian kaikki taas hymyilivät.

Kun tähti heräsi, poika oli löytänyt rantakallioiden välistä pienen saarnipuisen veneen. He saivat veneen vesille, kun poika työnsi kaikin voimin, ja tähti mielikuvitteli iloisen valaan avuksi.

Vene keikkui mukavasti leppeän tuulen kyydissä. Pieni tähti odotti innoissaan tapaavansa valaita tai kenties jättiläiskalmareita. Poika vakuutti, että meressä oli niitä ja paljon muutakin.

Poika oli varannut lähdevettä ja mesimarjoja perätuhdon alle. Kun läntinen taivaanranta alkoi värjäytyä purppuraiseksi, pieni tähti käpertyi taas pojan rintataskuun nukkumaan.

Keskiyöllä poika herätti tähden varovasti. Sokea tähti valpastui heti kuuntelemaan. Jostain läheltä nousi valtavan suuria matalia ääniä, joihin toiset äänet kauempaa vastasivat.

Poikakin kuunteli ääniä, sillä lämpimässä yössä ei ensin näkynyt mitään. Vähitellen esiin nousi tulikielekkeitä, joiden valossa saattoi juuri ja juuri erottaa välähdyksiä jättiläismäisistä olennoista.

Poika katseli ja tähti kuunteli, kun siniset lohikäärmelapset ja kiiltäväsilmäiset valaat yltyivät hurjaan mylvivään tanssiin. He yrittivät olla aivan hiljaa, ettei lumous särkyisi.

Mutta tanssin rytmi veti väkisin mukaansa. Poika huomasi kuinka jalat alkoivat väkisin liikkua tahdissa. Sitten veneen pohja kolahti. Silmänräpäyksessä kaikki tulet sammuivat ja äänet kaikkosivat.

Kun pimeys ja hiljaisuus palasivat, rintaan tuntui jäävän outo tyhjä kohta. Poika ja tähti olivat äkkiä hyvin väsyneitä. Vene lähti hitaasti lipumaan takaisin rannan suuntaan.

Aamuun heräilevät merilokit näkivät, kun pieni vene karahti hienoon rantahiekkaan. Mutta poika ja pieni tähti olivat syvässä unessa.

Kategoria(t): omat tuotokset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.