KUOLEMA ei helpolla kuole, mutta työnsäkin vuoksi se altistuu usein sairauksille. Tässä muutama twitternovelli sairaasta Kuolemasta.
Tunturipuron suvanto oli riitteessä. Virtapaikassa sukelteli koskikara. Kuolema kantoi padan täyteen vuolteesta, ähräsi tulet muurin ja saunan pesään. Vanhoja luita kolotti sieltä sun täältä, mutta apu oli tulossa. Kuppari-Alli oli luvannut pistäytyä yönseutuna.
Kuolema tunsi itsensä tuhat vuotta nuoremmaksi. Jalka nousi ihan toisella tapaa kuin eilispäivänä. Alli oli pahasuinen akka, mutta kupata hän totisesti osasi. Kuolema maksoi kitisemättä kalliin taksan ja mosautti vielä päälle pusun Allin yrmylle otsalle.
***
Meeri sekoitti kahtatoista lajia yrttejä tinatuopilliseen kuumaa punssia. Kuolema pärski ja irvisteli mutta joi kiltisti loppuun. Meeri varmisti, että Kuolemalla oli villahousut jalassa, ja antoi vielä kaksi yrttipussia mukaan. Aamulla syysflunssa oli tiessään.
***
”Miksi kaikki kuolevat?” pieni olento kysyi yhtäkkiä. ”Paitsi sinä tietysti.” Kuolema mietti pitkään, hapuili vastausta. ”En tiedä. Niin vain on. Kuolema on osa elämää.” Pieni olento painautui Kuoleman turvalliseen kainaloon. ”Ja kyllä, minäkin kuolen. Joskus.”
Futoi yatsu 