TÄMÄ on twitternovelleista koostuva tarina kahdesta ihmiskohtalosta elämän ja kuoleman laitapuolella.
Alma ja Lilja pitivät pientä tulta kirkkomaan peräaidan takana. Sen loimussa he tissuttelivat yskänsiirappia, vaikka eihän siitä humalaa saanut. Oli vain tullut tavaksi. Ensimmäisten auringonsäteiden myötä he haihtuivat pois, palatakseen taas illansuussa.
Toisinaan Laitinen pistäytyi Alman ja Liljan nuotiolla. Tarjosi tujaukset jos sillä sattui olemaan, otti kiitollisena vastaan jos omia ei ollut. Laitinen oli majaillut toisella puolella jo pitkään ja oli muutenkin aavehommissa kokeneempi.
Lilja päätyi enää harvoin peilin eteen. Jos niin kävi, hän näki yhä sen hiljaisen tytön, jonka perään ei yömajassakaan vihelletty. Lilja kallisti viimeisen tenttunsa tammikuisena iltana -62. Aamuyöllä poliisi korjasi hänet hangesta.
Alma pyöri vuosikaudet Elannon kasseineen Postitalon kulmilla. Sai joskus markan, joskus jopa kympin, mutta useimmiten litanian rumia nimityksiä. Kun Alma -71 sai kamppeilleen ostoskärryn, hän tunsi melkein päässeensä taivaaseen. Ehkä pääsikin.
Laitinen ajoi viimeisen aavelaivansa lahden yli marraskuisessa myrskyssä -31. Yritti sitten raksalla ja kuorma-auton apumiehenä, mutta ei hänestä ollut. Lopulta hän haahuili sataman makasiinien varjoissa. Ensin kai elävänä, mutta oikeastaan eroa ei huomaa.
Joskus kesäöinä Laitinen innostui hoilaamaan vanhoja merimiesrenkutuksia, ”Hooray and up she rises” ja sitä rataa. Muistot paremmista ajoista saivat kyynelen kihoamaan lempeän miehen silmäkulmaan. Alma ja Lilja kuuntelivat hartaina kuin kirkossa.
Kirkkomaan aidan vieressä oli lähteensilmä, jossa juomat pysyivät viileinä kesähelteelläkin. Ja olihan siinä raikasta vettäkin, jonka puhtautta sammakot todistivat. Syntymäpäivänään Lilja keitti kahvia koko kirkkomaan väelle. Lähdeveteen tuli hyvä kahvi.
Alma ehti kerran olla naimisissakin. Viikon verran sitä myötä- ja vastoinkäymistä kesti. Sitten Jussi nousi Kemijärven junaan, eikä miestä sen koommin näkynyt. Huhuttiin, että se oli saanut puukosta ennen puolta matkaa. Mitäs piti ässiä hihoissa.
Ennen auringonnousua Kuolema istahti Alman ja Liljan nuotiolle. Kyseli kirkkomaan kuulumisia ja kertoi uutisia elävien maailmasta. Aaveleidit pyörittelivät surullisina harmaita päitään. Elävät eivät olleet oppineet mitään. Tuskinpa oppisivatkaan.
Futoi yatsu 