Leijonakeisari

Valkoisesta leijonanpennusta kasvaa vahva johtaja.

SAIN tässä sairastellessa paikattua yhden mangasivistyksessäni ammottaneista aukoista: Luin Osamu Tezukan klassikkosarjan Janguru taitei (”Viidakon keisari”, 1950-1954). Tarina eläinten kuninkaaksi kasvavasta valkoisesta leijonanpennusta muistuttaa joiltakin osin kovasti Disney-elokuvaa Leijonakuningas (The Lion King, 1994).

Tezukan mangasarja tunnetaan lännessä varmaan parhaiten englannin kielisellä nimellä Jungle Emperor, mutta sitä ei ole koskaan julkaistu englanniksi. Japanin lisäksi sarjakuva on saatavilla saksaksi (Kimba, der weisse Löwe, 2001), ranskaksi (Le Roi Léo, 1996) ja italiaksi (Kimba il leone bianco, 1986/1998/2005).

Joskus mangasta käytetään myös nimeä Kimba the White Lion, joka kuitenkin oikeastaan on mangaan perustuneen animesarjan nimi. Televisioanimaatiota tehtiin kaksi 52 jakson sarjaa vuosina 1965-1966 sekä 1989-1990. Yksi erillinen animejakso julkaistiin myös tämän vuoden syyskuussa.

JANGURU taitei kertoo valkoisen Leo-leijonan elämän. Tarina alkaa siitä, kun Afrikan viidakon eläinten hyvä johtaja, valkoinen leijonakeisari Panja saa surmansa. Hänen poikansa Leo syntyy pian vankeudessa.

Pitkä pakomatka opettaa Leolle paljon ihmisten maailmasta, mutta lopulta hän onnistuu palaamaan Afrikkaan. Sen jälkeen suuri osa tarinasta keskittyy Leon kasvuun johtajuuteen ja isyyteen.

Tarinan toinen kohde on ihmisten havittelema kuunvalokivi, salaperäinen ja arvokas jalokivi, joka löytyy vain vaaralliselta Moon-vuorelta Afrikan sydämestä. Tuo himoittu kivi johtaa lopulta myös Leon kuolemaan, kun hän viimeiseen asti täyttää ihmisille antamaansa lupausta avusta.

Tarina päättyy, kun ainoana pelastunut Higeoyaji kohtaa viidakkojoella Leon pojan. Hänestä on määrä kasvaa uusi viidakon keisari.

Janguru taiteissa on mukana suuri joukko Osamu Tezukan sarjakuvien vakionäyttelijöitä. ”Viiksisetä” Higeoyaji on mukana lähes koko tarinan matkan ensin leijonanpennun lapsuusystävänä, sitten aarteenetsijöiden matkaoppaana. Kiltti poika Kenichi taistelee urhoollisesti hyvien puolella paitsi kaikkia Afrikan vaaroja myös pahatapaista vaimoaan vastaan.

Ilkeä metsästäjä on muistakin Tezukan mangoista tuttu Ham Egg, ja hänen kumppaninaan on Kippari-Kallen Eetua kovasti muistuttava Kutter. Acetylene Lamp ja paikattu-kurpitsa-myrkkysieni Hyoutan-tsugi näyttäytyvät, mutta Tezukan töissä usein esiintyvää taiteilijan omaa cameo-roolia en ainakaan huomannut.

KUN Osamu Tezuka ryhtyi piirtämään Janguru taiteita 1950, hän halusi vaihtelua. Hänellä oli valmiina tai valmistumassa joukko science fiction -sarjakuvia: Metropolis, Lost World, Nextworld. Jotain erilaista toi tällä kertaa eläinsarjakuva.

Janguru taiteissa Tezuka meni tyylillisesti lähemmäksi ihailemaansa Walt Disneytä kuin ehkä missään muussa teoksessaan. Mangan eläimet jakaantuvat hyviin, pahoihin ja typeriin. Eläimet puhuvat, pukeutuvat ja rakentavat linnoja. Tarina etenee duurissa ja mollissa – asteikko ulottuu lapsen menettämisen tuskasta eläinten sinfoniaorkesterin kautta villeihin sirkuskohtauksiin.

Valkoisen leijonakeisari Leon lähimmän ystäväpiirin eläimet ovat hekin ”Disney-maisia”: kiltti mutta hieman yksinkertainen kauris Tomi, viisasteleva papukaija Koko ja onnettoman kömpelö virtahepo Bacchus.

Aivan kokonaan Tezuka ei malttanut pysyä erossa science fiction -teemoistakaan. Janguru taiteissa törmätään mammuttiin (jonka nimi on Ofukuro-san) sekä kuin ihmeen kaupalla Afrikan luoksepääsemättömissä viidakoissa säilyneisiin dinosauruksiin.

Kun manga muokattiin värikkääksi televisiosarjaksi 1965 alkaen, Osamu Tezuka toteutti yhtä suurta unelmaansa: Tehdä Japanissa sellaista animaatiota mihin Walt Disney oli pystynyt Yhdysvalloissa.

Vielä mielenkiintoisemmaksi ”Disney-maisuuden” tekee se, että kun Disney-yhtiön elokuva Leijonakuningas tuli ensi-iltaan vuonna 1994, Osamu Tezukan töiden ystävät ällistyivät: Monet Leijonakuninkaan kuvakulmat ja kohtaukset ovat kuin suoraan poimittuja mangasta tai animesta. Liki jokaiselle Leijonakuninkaan hahmolle löytyy vastine Tezukan lähes 30 vuotta vanhemmasta animesta.

Disney on aina virallisesti vakuuttanut, että yhtäläisyydet ovat satunnaisia. Mutta aineiston nähtyään on vaikea olla uskomatta kaksisuuntaiseen vaikutukseen.

JANGURU taitei -mangan yli 500-sivuinen päätarina ilmestyi ensimmäiseksi Manga shounen -lehdessä marraskuusta 1950 maaliskuuhun 1954. Se koottiin sitten kolmeksi pokkariksi.

Neljä lyhyttä tarinaa leijonakuninkaan nuoruuden seikkailuja julkaistiin Shougaku sannensei (”Ala-asteen kolmasluokkalainen”) -lehdessä vuonna 1966. Kuusitoista aivan nuorelle yleisölle tarkoitettua lapsuusseikkailua nähtiin puolestaan Shougaku ichinensei (”Ala-asteen ensiluokkalainen”) -lehdessä vuosina 1965-1967 nimellä Leo-chan.

Kaikki viidakon keisarin seikkailut on nyt koottu kahdeksi tukevaksi japanin kieliseksi pokkariksi. Ne ovat osa Kodanshan ja Tezuka Producionin lokakuussa alkanutta sarjaa Tezuka Osamu bunko zenshuu (Tezuka Osamu The Complete Works).