Pähkähullu sairaala

Desperado

Paco ja taikakuvakirja ei ole niin herttainen kuin päältä näyttää.

PAKO to mahou no ehon (”Paco ja taikakuvakirja”) ei ole pienten lasten elokuva. Välillä sitä katsoessa jää miettimään, onko se lastenelokuva ollenkaan.

Se on kaoottinen, raaka ja murheellinen. Se ei ole vaikeuksien kautta onneen kulkeva Hollywood-tuotanto, mutta silti se on myös hauska ja täynnä sydämen lämpöä. Kova on se ihminen, joka ei tällaista katsoessaan naura ja itke.

Pacon (Ayaka Wilson) vanhemmat ovat kuolleet kolarissa tytön seitsenvuotispäivänä. Samassa onnettomuudessa tyttö on menettänyt muistinsa. Hän muistaa vain yhden päivän, ja kaikki aikaisempi pyyhkiytyy joka yö mielestä.

Nyt Paco elää ikuisesti seitsemättä syntymäpäiväänsä. Hän lukee yhä uudelleen äidiltään lahjaksi saamaansa kuvakirjaa sammakkoprinssin epätoivoisesta taistelusta ilkeää rapuvelhoa ja julmaa katkarapua vastaan. Joka päivä tarina on hänelle uusi.

PACON tarina on merkillinen, mutta vielä merkillisempi on Onboron sairaala, jossa Paco elää. Lääkäri Asano (Takaya Kamikawa) tykkää leikkiä Peter Pania. Hoitureina on kaksi seksipommia; heistä Tamako (Anna Tsuchiya) on tyly punkkari, Masami (Eiko Koike) on rakastettava vampyyri.

Gootahtava sairaala ja sen kuvakirjankaunis puutarha on tarkoitettu omituisille potilaille. Onuki (Koji Yakusho) on rikas ja ilkeä sydänsairas vanhus, joka ei siedä ketään ja on valmis vaikka lyömään lasta. Niskatuessaan alati laulamaan puhkeava Kinomoto (Jun Kunimura) on entinen drag-kuningatar.

Kaikki omilla tavoillaan outoja ovat myös Muromachi, Koichi, Horigome, Takita ja Ryumonji (Satoshi Tsumabuki, Ryo Kase, Sadawo Abe, Hitori Gekidan ja Takaya Yamauchi). Koko näyttelijäkaarti on Japanissa tunnettuja idoleita.

Aina enkelin lailla hymyilevä Paco tuppautuu yrmyn Onukin seuraan. Vaikka Onuki tuuppii ja lyö tyttöä, lopulta hän kuitenkin taipuu lukemaan kuvakirjaa ääneen. Ja ennen pitkää hän huomaa taivuttelevansa koko vastahankaista sairaalaa järjestämään kesäjoulua ja kuvakirjan tarinasta rakennettua näytelmää Pacon ilahduttamiseksi. Vaiva myös palkitaan ruhtinaallisesti: ohikiitävän hetken ajan Paco muistaa Onukin.

PAKO to mahou no ehon oli yksi viime syksyn suosituimmista lastenelokuvista Japanin teattereissa. Se ilmestyi dvd:llä maaliskuun alussa.

Japanin ulkopuolella se on nähty teattereissa Taiwanissa ja aasialaisen elokuvan festivaalissa Saksassa. Jos se joskus tuodaan Suomeen, epäilen että ikäraja on ainakin K13 – huolimatta siitä että elokuva on Japanissa tarkoitettu lähinnä alle 12-vuotiaille. Minusta lapsetkin voivat sitä katsoa, mutta vain vanhempien seurassa.

Elokuva on ohjaajansa Tetsuya Nakashiman näköinen. Ohjaaja ja Nobuhiro Monma ovat muokanneet käsikirjoituksen Hirohito Goton näytelmästä Midsummer Carol – gama ouji vs zarigani majin (”Keskikesän joululaulu – sammakkoprinssi vastaan rapuvelho”).

Tetsuya Nakashima ei päästä katsojaa helpolla. Tarina on ajoittain täysin sekasortoinen. Sairaalan jo itsessään oudot ihmiset ja kuvakirjan hahmot sekoittuvat muotoutuen lopulta jopa animaatiohahmoiksi. Koskaan ei tiedä, milloin hahmo on oikeasti hyvä tai paha ja milloin hän vain esittää.

Elokuva on tahallisesti rankasti ylinäytelty. Tapahtumapaikkana on välillä Disneyn Maija Poppasen mieleen tuova ihanan värikäs lavastepuutarha, välillä yhtä lailla lavasteeksi helposti tunnistuva synkkä, linnamainen sairaala. Aluksi eletään sairaalan todellisuutta, sitten kuvakirjan tarinaa, pian tarinaan pohjautuvaa näytelmää, lopulta tarinasta ja näytelmästä kumpuavaa toista todellisuutta.

MIKÄÄN edellä sanotusta ei tarkoita että elokuva olisi huono. Päinvastoin. Se on nerokas. Tetsuya Nakashima selvästi nauttii katsojan pökerryttämisestä. Hän vetää innoissaan maton jalkojen alta juuri kun yleisö luulee ymmärtäneensä.

Tetsuya Nakashiman läpimurtoelokuvat olivat Shimotsuma monogatari (Kamikaze Girls) vuonna 2004 ja Kiraware Matsuko no issho (Memories of Matsuko) vuonna 2006.

Kamikaze Girls on surrealistinen komedia kahden hyvin erilaisen tytön ystävyydestä. Memories of Matsuko on karu elämäntarina, jossa nuori Shou kaivautuu murhatun tätinsä Matsukon menneisyyteen.

PS: Elokuvan pohjalta on tehty myös kuvakirja ja spin-off-anime, joilla molemmilla on nimenä Itsumo wagamama gama ouji (”Aina itsekäs sammakkoprinssi”).

This entry was posted in live action, scifi ja fantasia. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s