Jättiläisistä suurin näyttää pelkältä lihakselta.
HAJIME Isayaman mangassa Shingeki no kyoujin (Attack on Titan) on vankasti ainesta seuraavaksi Naruton tai One Piecen kaltaiseksi suurmenestykseksi. Sarjakuvassa ihmiskunnan rippeet puolustautuvat epätoivoisesti ihmissyöjäjättiläisiä vastaan. Kaikki tärkeät elementit ovat kohdallaan.
Shingeki no kyoujin alkoi Kodanshan Bessatsu shounen magazine -lehdessä syksyllä 2009. Olen lukenut mangasta vain ensimmäisen pokkarin, mutta Japanissa sitä on koottu jo kolme.
Hajime Isayaman uran tietääkseni ensimmäinen pitkä mangasarja myy Japanissa kuin häkä. Kolmas pokkari nousi Oriconin mangalistalla ykköseksi. Kaikki kolme pokkaria ovat roikkuneet kuukausitolkulla Amazonin myydyinpien mangojen listalla.
Manga on yksi tämän vuoden Manga Taisho -palkinnon ehdokkaista. Otona fami -lehti puolestaan valitsi sen yhdeksi kolmesta vuoden 2010 parhaasta mangasta.
Sarjan jättiläishahmoja esittävät figuurit tekevät kauppansa. Animeversiota sarjasta ei vielä ole, mutta varmasti sekin on tulossa.
VAIKKA mangaa julkaistaan poikien mangaan (shounen) erikoistuneessa lehdessä, se vaikuttaa molempia sukupuolia ja aika laajaa ikäjakaumaa kiinnostavalta. Shingeki no kyoujin ei nimittäin ole ollenkaan tyylipuhdasta shounenia. (Samaa voi tietysti sanoa monista muistakin poikkeuksellisen onnistuneista mangasarjoista.)
Hajime Isayama poimii kuvakieleensä aineksia ”huonosta” kuvittamisesta, jota nähdään lähinnä underground-mangan puolella. Mangan ihmishahmot vääntyilevät, vääristyvät ja muuttuvat ajoittain rumiksi. Muutamat kuvat ovat hyvin groteskeja.
Kyse ei ole siitä, että Isayama tiimeineen ei osaisi. Ruutujen taustat ovat valtavirran tavalle uskollisesti hyvin huolella piirrettyjä. Taistelukohtaukset ja jättiläismäisten rakenteiden mittasuhteet ovat vakuuttavia. Myös käsikirjoitus on vahva, ja Isayama osoittaa erityisiä kykyjä ihmismielen liikkeiden ja ihmissuhteiden kuvaajana.
Manga on rajumpi ja verisempi kuin suurin osa shounenia. siinä on runsaasti shouneniin kuuluvaa epävarmuutta sekä yleviä ja yhteistyötä korostavia ajatuksia. Mutta siinä on myös kuvia jättiläisistä pureskelemassa ihmisiä kirjaimellisesti kappaleiksi.
Saattaa olla, että Shingeki no kyoujin on suunnannäyttäjä entistä rankemman shounenin kehitykseen. Saattaa myös olla, että se ei ole pelkästään hyvä asia. Joka tapauksessa Shingeki no kyoujinin sijoittaminen poikien mangalehteen on osoittautunut Kodanshalta onnistuneeksi vedoksi.
Attack on Titanin kuvajäljessä on heta-uma-maisia piirteitä.
HAJIME Isayama aloittaa tarinan kerimisen kolmesta lapsuustoverista. Hiljainen, kaunis ja hyvin taitava Mikasa Ackerman on (kuin) tehty fanitettavaksi. Mikasa on henkensä velkaa ystävänsä Elen Jägerin isälle. Mikasan lisäksi kaupungin sotajoukot hienoine varusteineen tarjoavat paljon pureskeltavaa cosplayn harrastajille.
Elen Jäger on tiedonhaluinen, äkkipikainen ja helposti hankaluuksiin joutuva nuorukainen, jota Mikasa varjelee. Kolmantena joukossa on Armin, kiusattu ja arka poika, jolla on hyvin vahva oikeuden ja kunnian tunto. Tuosta hyvin rakennettujen persoonallisuuksien kolmikosta Isayama lähtee vähitellen kasvattamaan tarinan henkilömäärää.
(Henkilöiden nimien länsimaistamiseen on muitakin vaihtoehtoja. Tämä oli vain yksi ehdotus. Japaniksi katakanalla kirjoitetut nimet ovat Mikasa Akkaaman, Eren Ieegaa ja Arumin. Arminin sukunimeä ei ensimmäisessä osassa mainita.)
Tarinan nimetön kaupunki on sata vuotta aikaisemmin linnouttaunut 50 metriä korkean kolminkertaisen muuriston suojiin. Muurien ulkopuolista maailmaa hallitsevat karmeat jättiläiset, joilta ihmiskunnan rippeet pakenivat kaupunkiin. Ihmiset elävät kuin linnut häkissä.
Viisitoistametriset jättiläiset näyttävät ihmismäisiltä, mutta ne ovat enemmän eläimiä kuin ihmisiä. Ei tiedetä, mistä ne ovat tulleet, eikä tiedetä ovatko ne lainkaan älyllisiä. On siis hyviä lähtökohtia juonelle, joka ehtii vielä kaivaa esiin monia salaisuuksia. Joka tapauksessa jättiläiset nauttivat ihmisten syömisestä.
SATAVUOTINEN ”rauha” jättiläisten kanssa on veltostanut kaupungin puolustusta. Eräänä päivänä uloimman kaupunginmuurin taakse ilmestyy uudenlainen jättiläinen. Muuri on suojannut hyvin 15-metrisiltä, mutta uusi 50-metrinen, kiehuvan kuuma olento potkii vaivatta muuriin aukon.
Jättiläiset ryntäävät kaupunkiin ja ahmivat kaikki käsiinsä saamansa ihmiset, muun muassa Erenin äidin. Nuori sotilas Hannes vie väkisin äidin pelastamista turhaan yrittävät Mikasan ja Elenin turvaan.
Uloin muuri joudutaan hylkäämään, ja vain puolet kaupungin asukkaista onnistuu pakenemaan seuraavan muurin taakse. Toisen muurin takana kaupunki ryhtyy kouluttamaan uusia sotajoukkoja. Viisi vuotta myöhemin myös Mikasa, Eren ja Armin pestautuvat niihin.
Kolmella nuorella on selvät tavoitteet. Eren haluaa hävittää kaikki jättiläiset, jotta pääsisi tutkimaan muurin ulkopuolista maailmaa. Nyt siitä on nähty vain satunnaisia kuvia ikivanhoissa kirjoissa.
Mikasa haluaa ennen kaikkea suojella Ereniä – ja hänellä on siihen mittavat taistelutaidot. Armin haluaa ”mieluummin kuolla kuin olla taakkana”. Kaikki kolme ilmoittautuvat koulutuksen jälkeen tiedustelujoukkoihin, joiden on määrä tutkia ulkopuolta.
Näin alkaa sota ihmisten ja jättiläisten kesken. Jos merkit pitävät paikkansa, siitä on odotettavissa pitkä ja mielenkiintoinen.
(Huomautus 7.10.2013: Sarjan nimi on romanisoitu tässä tekstissä väärin. Oikea asu on Shingeki no kyojin.)
Futoi yatsu 