Sievästi päällekkäin

Rina Yagami: Kirottu suudelma

ODOTAN mielenkiinnolla, mihin suuntaan Ivrean suomenkielisten mangajulkaisujen linja kehittyy. Kiltin perusshoujon rinnalla on alettu nähdä vähän isompien tyttöjen mangaa. Ehkäpä ikäasteikko nousee vielä tästäkin?

Ivrean juuri suomeksi julkaisema Rina Yagamin yksiosainen manga Kirottu suudelma sisältää viisi manganovellia, joiden valmistumisvuodet sijoittuvat välille 2005-2010. Itse kokoelma ilmestyi Japanissa Shogakukanin kustantamana 2010 nimellä Yogoto akuma to kiss wo suru.

Kokoelman manganovellit ovat shoujoa mutta eivät aivan pienimmille tytöille. Ivrean asettama ikäraja K12 on ihan paikallaan.

Tarinoissa pussaillaan ja makoillaan sievästi päällekkäin; ei vain vahingossa vaan ihan tahallaankin. Kirkon rippikopin suljettujen ovien takana näkymättömissä jopa harrastetaan jotakin mihin sisältyy voihkintaa.

Niminovelli Kirottu suudelma on kokoelman heikoin niin piirrosjäljeltään kuin kerronnaltaankin. Lukiolaistyttö Noa ihastuu salaperäiseen poikaan, jota hän melkein pitää oikeana paholaisena. Oikeasti hän on koulun valvoja, jolla on lievästi tuhma salainen elämä skeittarina. No, ensirakkaus isompaan poikaan – se siitä.

Uskonto rajoittaa nuorta rakkautta.

MANGANOVELLEISSA Kukkien pudotessa ja Se pysyköön salaisuutena Rina Yagami seurailee Moto Hagion kaltaisten shoujomangan maineikkaiden esiäitien jalanjälkiä. Tarinoissa nuoren rakkauden teemaan sekoittuvat ahdistava uskonnollisuus ja kuolema.

Se pysyköön salaisuutena on kertomus buddhalaista temppeliä pitävän perheen tyttären ja kristillisen kirkon papin pojan välisestä rakkaudesta. Suvuilla on omat vaatimuksensa lasten tulevaisuuden suhteen, ja se tekee rakkaudesta mahdottoman. Minä toivoisin, että noin irvokasta uskonnollisuutta ei enää olisi, mutta valitettavasti sitä taitaa olla ihan tosielämässäkin.

Kukkien pudotessa on puolestaan tarina pojasta, joka on jämähtänyt kiinni kuolleeseen tyttöystäväänsä. Yagamin tarinankerronta on hieman kömpelöä, mutta nuorten ahdistusta kuvataan aivan vakuuttavasti.

Tämä ei varsinaisesti kuuluu asiaan, mutta minun silmääni pisti hassu (ilmeisesti kääntäjän?) reunahuomautus: ”Japanilaisessa koululaitoksessa on käytössä järjestäjäsysteemi, jossa jokainen vuorollaan pyyhkii taulun, jakaa monisteet jne.”

Eikö suomalaisessa koululaitoksessa todellakaan enää ole näin? Ehkä ei. Minun kouluaikanani 1960-70-luvuilla järjestäjäsysteemi oli kuitenkin täysissä voimissaan. Paitsi taulujen pyyhkimistä, tuuletusta ja sen sellaista, järjestäjien tehtäviin kuului myös pakkasella luokan kakluunien lämmittäminen. Vähitellen tulivat käyttöön myös monisteet.

Rakkautta ja mulkosilmiä.

RINA Yagami on siitä erikoinen mangataiteilija, että (ainakin minun mielestäni) hänen kuvitusjälkensä on huonontunut vuosien myötä. Kirottu suudelma -kokoelman kaksi viimeistä tarinaa, Onnellinen rakkaus ja En aio kertoa sinulle, ovat tekijänsä varhaista tuotantoa ehkä kuuden-kahdeksan vuoden takaa.

Esipuheessaan Yagami sanoo pitävänsä niitä esikoisteoksinaan ja olevansa niihin piirrostyylin puutteista huolimatta erityisen kiintynyt. ”Toivon teidän pitävän siitä kaikesta huolimatta ja huomaavan työnjälkeni kehittymisen.” Kansilehden mukaan Yagamin varsinainen esikoisteos on Spicy Boy, joka julkaistiin Shojo Comic Zoukan -lehdessä joulukuussa 2004.

Kuten sanottu, minusta työnjälki on huonontunut. Kahden viimeisen tarinan hahmot ovat elävämpiä ja ilmeikkäämpiä kuin myöhemmin tehtyjen tarinoiden. Ne ovat suorastaan hieman tyttöjen mangan peruskaavoista irtaantuvia mulkosilmineen, viekasteluineen ja keikistelyineen.

Kolmessa ensimmäisessä – siis myöhemmin tehdyssä – manganovellissa shoujon standardien noudattaminen on selvästi edennyt. Johtuneeko tekijän sopeutumisesta vai kustantajan editorista vai mistä. Niissä näkyy myös paikoitellen kiireen haitallinen vaikutus. Onneksi Yagamin käsikirjoitustaidolle ei ole käynyt yhtä huonosti.