Kazuki Ebine: Gandhi - A Manga Biography
MANGA Biography -sarjassa on taidettu ottaa tavaksi matkia elokuvia. Uudessa Mahatma Gandhin elämäkertamangassa on hävettävän paljon aineksia Richard Attenborough’n elokuvasta Gandhi.
A Manga Biography -sarjaa tuottaa englanniksi (ja muutamalla muullakin kielellä) amerikkalainen Emotional Content, mutta sarjan taiteilijat ovat japanilaisia. Kirjat ilmestyvät ensin EC:n omina pieninä painoksina, sitten Penguinin julkaisemina halpispokkareina.
Viime vuonna sarjassa ilmestynyt Dalai-laman elämäkerta The 14th Dalai Lama oli lähes suora kopio Martin Scorsesen elokuvasta Kundun. Sarjassa on tosin ilmestynyt myös heikkotasoinen Ernesto Che Guevaran elämäkerta, jolla ei tietääkseni ole elokuvallista esikuvaa.
Juuri ilmestynyt Kazuki Ebinen käsikirjoittama ja kuvittama Gandhi ei käytä Attenborough’n Gandhia aivan yhtä suoraan kuin The 14th Dalai Lama Kundunia, mutta elokuvasta peräisin olevia kohtauksia ja kuvakulmia on kuitenkin pilvin pimein.
Ei sillä että Attenborough’n elokuva olisi huono malli. Se sai sentään aikanaan kahdeksan Oscaria, muun muassa vuoden 1982 parhaan elokuvan palkinnon.
Ebinen kunniaksi on sanottava, että hän on käyttänyt muitakin lähteitä erityisesti kertoessaan Gandhin nuoruutta Etelä-Afrikassa. Hyvää on myös se, että Ebinen Gandhi on hieman enemmän tosielämän Gandhin kuin elokuvassa näytelleen Ben Kingsleyn näköinen.
Brittiarmeija järjestää näyttävän "opetuksen" intialaisille.
JOS JOKU ei tiedä, Mohandas Gandhi (1896-1948) oli Intian itsenäistymisen johtohahmo, väkivallattoman vastarinnan ja kansalaistottelemattomuuden uranuurtaja. Hän johti intialaisten oikeuksia ajanutta liikettä ensin nuoruudessaan Etelä-Afrikassa, sitten itse Intiassa. Hänet tunnetaan myös kunnianimellä Mahatma (”Suuri sielu”).
Mahatma Gandhilla ei koskaan ollut virallista asemaa Intian johdossa, mutta hän oli vuosikymmenet maan henkinen johtaja. Poliittisen johtajuuden puolella toimivat muun muassa hänen läheinen ystävänsä Jawaharlal Nehru, Nehrun tytär Indira Gandhi ja Indiran poika Rajiv Gandhi.
Kazuki Ebine otti tavoitteekseen kertoa mangassa, millainen ihminen oli tuo ”yksi kaikkien aikojen kunnioitetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista yksilöistä”.
Siinä hän onnistuu itse asiassa kohtalaisen hyvin. Tarina alkaa nuoren asianajajan koulutuksesta Lontoossa ja nöyryytyksistä jyrkän rotuerottelun maassa, Etelä-Afrikassa. Ujosta pojasta kasvaa vähitellen puhujalahjakkuus ja tiukasti periaatteistaan kiinni pitävä valtavan valtakunnan henkinen johtaja.
Richard Attenborough keskittyi intialaisten ja Britannian hallituksen väliseen konfliktiin. Ebinellä suurimmat roolit saavat siviilien rotusyrjintä sekä Intian hindujen ja muslimien välinen juopa.
Brittien siirtomaana pitkään ollut Intiahan jakaantui itsenäistyessään 1947 hindulaiseen Intiaan ja islamilaiseen Pakistaniin. Kahden puolen Intiaa sijainneesta Pakistanista muotoutuivat myöhemmin nykyiset Pakistan ja Bangladesh.
Hindujen ja muslimien välinen syvä juopa oli Gandhin suurímpia murheita.
JOITAKIN merkillisyyksiä mangassa on. Vaikka kolmannes sarjakuvan runsaasta kahdestasadasta sivusta vietetään eteläisessä Afrikassa, yhdessäkään kuvassa ei vilahdakaan yhtään mustaihoista. Ikään kuin Etelä-Afrikan konflikteissa olisivat olleet toisella puolella britit ja buurit, toisella yksinomaan intialaiset.
Suomalaisen silmin erikoista on myös se, että Ebine piirtää lähes aina Gandhille vahvan tumman tukan. Niin todellisuudessa kuin Attenborough’n elokuvassakin Gandhi on pääasiassa kaljuksi tai ainakin hyvin lyhyttukkaiseksi ajeltu. Vahvaa tummaa tukkaa näkyy vain joissakin nuoruudenkuvissa.
Kaljuuden välttäminen saattaa liittyä siihen, että vanhassa japanilaisessa kulttuurissa kalju pää on nöyryytyksen tai häpeän merkki. Vasta kuoleman lähestyessä Gandhi on mangassakin ilman tukkaa. Gandhin suhteita muslimeihin vastustanut nuori hindu murhasi Gandhin 30. tammikuuta 1948.
Mahatma Gandhin periaate vastata väkivaltaan väkivallattomuudella on mangassa välillä liiankin osoittelevasti esillä. Gandhin ilmeisen jukuripäinen luonne taas ilmenee paremmin elokuvasta kuin mangasta.
Sarjakuvasta puuttuu kokonaan kolme sellaista Intiaa, jotka ovat vahvoina esillä elokuvassa. Sarjakuvassa ei näy pitkän ja rikkaan kulttuuriperinnön omaava Intia. Siinä ei näy kukkien, viidakoiden ja jokien kaunis Intia. Eikä siinä näy valtavien väkimassojen Intia.
Gandhi oli onneton puhuja, kunnes hän oivalsi että pitää tahtoa toisille hyvää.
SARJAKUVAN kieli on hyvin huonoa englantia. Se on niin kömpelöä, että ongelmia huomaa meikäläisellä kouluenglannillakin.
Käsikirjoitus olisi varmaan kannattanut antaa luettavaksi jollekulle englantia äidinkielenään puhuvalle. Silloin olisi vältytty sen kaltaisilta möläyksiltä kuin ”the masses are holding meetings in pubic places” tai ”while the UK becames exhausted by war”.
Kuvajälki rapistuu ajoittain teknisesti surkeaksi. Muutamat ruudut näyttävät siltä kuin ne olisi piirretty Paintilla ja tulostettu 1980-luvun matriisikirjoittimella. Pelkästä taidon puutteesta ei voi olla kysymys, sillä mangassa on myös sekä teknisesti että visuaalisesti hyviäkin sivuja.
Harmaasävyjen käyttö on hailakkaa. Ainakin minusta tuntuu, että mangassa pitäisi uskaltaa luottaa enemmän viivan voimaan.
Itse asiassa saattaa olla, että suuri osa huonosta kuvajäljestä johtuu huonolaatuisista rastereista. Tulosta ei ainakaan paranna ajoittainen eri etäisyyksillä olevien kohteiden sumentaminen.
OTETAAN lopuksi muutamia kuvapareja, joissa Richard Attenborough’n Gandhin ja Kazuki Ebinen Gandhin välillä on yhtäläisyyksiä. Vastaavia pareja voisi koota kymmenittäin.
Intialaisten siviilien joukkomurha...
... on kuin suoraan elokuvasta.
Mangassa lähikuva ja joukkokuva Gandhin tervetuliaisjuhlasta ovat mahtuneet yhteen ...
... kun taas elokuvassa joukkokohtaukset ja lähikuvat vuorottelevat.
Mahatma Gandhi tekee laitonta suolaa mangassa ...
... ja elokuvassa.
Futoi yatsu 