Artistin uni

Noboru Oshiro: Yukaina tekkousho

NOIN 130 Hauskan terästehtaan 160 sivusta tapahtuu sarjakuvataiteilijan unessa. Osa tarinasta uppoaa jopa unihahmojen uneen ja unen sisäiseen elokuvaan.

Noboru Oshiron manga Yukaina tekkousho (愉快な鉄工所, “Hauska terästehdas”, 1941) ei ole sillä tavoin ehjä kertomus kuin samana vuonna tehty, japanilaisen sarjakuvan suuriin klassikoihin lukeutuva Kisha ryokou (”Junamatka”).

Hauska terästehdas on hilpeä ja poukkoileva komedia, jossa kierretään melkein koko maailma ja putkahdellaan yllättäen paikasta toiseen. Se tapahtuu unessa, ja niinpä se etenee unen logiikalla. Pienikin samankaltaisuus kelpaa aasinsillaksi tapahtumasta toiseen.

Nakamura Manga julkaisi Yukaina tekkoushon helmikuussa 1941 komeana kovakantisena kirjana: 160 sivua osittain täysin värillisenä, osittain lisävärin kanssa painettuna. Vuonna 2005 Shogakukan julkaisi siitä yhtä hienoksi restauroidun painoksen Creative-sarjassaan. Painosta on edelleen saatavilla.

Noboru Oshiro piirtää mangaa mangassa.

TARINAN alussa mangataiteilija Noboru Oshiro esiintyy omana itsenään ja itsensä näköisenä. Hän yrittää kehitellä aihetta sarjakuvalle, jonka tapahtumapaikkana olisi läheinen terästehdas. Kuten niin usein, synnytystuskat ovat vaikeita.

Illan tullen uupunut taiteilija vaihtaa pyjaman päälleen, keittää iltajuoman ja käpertyy nukkumaan, jaksamatta edes avata iltalukemiseksi varattua kirjaa. Silloin alkaa tapahtua.

Lyhyessä avauskohtauksessa kengät ja kävelykepin saanut hiiri pasteeraa taiteilijan ateljeessa. Hiiri kuulee outoa rapinaa työpöydän vetolaatikosta. Pian sieltä kömpivät esiin tohtori Kankara ja hänen poikansa Tetsuo, kaksi Noboru Oshiron piirtämää sarjakuvahahmoa.

Toisesta laatikosta kaksikko kaivaa esiin Oshiron piirtämän kuumailmapallon. Tohtorilla sattuu olemaan mukanaan taikalientä, jonka avulla piirretty pallo pullahtaa oikeaksi kolmiulotteiseksi kuumailmapalloksi.

Seurueeseen liittyy (niinikään taikaliemellä pieneksi muutettu) taiteilijan koira, ja niin lähdetään matkaan.

Kuumailmapallolla karttapallon ympäri.

KUUMAILMAPALLO lähtee kiertämään sarjakuvataiteilijan työpöydällä olevaa karttapalloa, jonka äkillinen muuttuminen oikeaksi maapalloksi on unessa tietenkin aivan normaalia. Pallo leijuu arojen ja vuorten yli. Kankara ja poika ihailevat maisemia kaukoputkella. Ilmeisesti jossain päin Kiinaa päätetään laskeutua.

Kauniilla vuoristotiellä matkalaiset nukahtavat puun juurelle. He näkevät unta jättiläismäisen kalan saamisesta. Kun he heräävät tuosta unen sisäisestä unesta, kala on muuttunut heitä ahdistelevaksi karhuksi.

Pako etenee monimutkaiseksi hippaleikiksi, jossa ollaan välillä vuoristomajan sisäpuolella, välillä ulkopuolella. Lopulta karhu päätyy savupiipun kautta majaan, Kankara ja Tetsuo pönkäävät sen sisälle ja pakenevat.

Samantapaisia karhutarinoita on varmasti monia. Minulle kohtaus tuo oitis mieleen Charlie Chaplinin elokuvan Kultakuume (The Gold Rush, 1925).

Tohtorin ja pojan matka jatkuu paikallisen asukkaan majalle. Asukkaat pelastetaan rosvolta, ja rosvo saa rangaistuksensa paetessaan samaan vuoristomajaan karhun kanssa. Lopulta karhu ja sen pentu pyydystetään häkkiin. Köyhä kiinalaismies poikineen on kiitollinen.

Unielokuvan terästehdas valmistaa hienoja robotteja. Oikeanpuoleinen hahmo on suojapukuun pukeutunut tohtori Kankara.

MANGAN nimitarinaan päästään oikeastaan vasta sivulla 123. Tohtori Kankaralla on jälleen taikalientä taskussaan, ja niin matkalaiset pääsevät sisälle unessa näytettävään elokuvaan. Elokuva kertoo eläinten ylläpitämästä terästehtaasta, joka on paljon todellisuuden terästehdasta hienompi.

Nyt Oshiron sarjakuvista tuttu opettavainen vaihde naksahtaa päälle. Nuorille lukijoille näytetään tarkasti, kuinka rautamalmia louhitaan. Masuuni on realistisesti kuvattu, vaikka rautamalmin sekaan päätyvä hiili onkin joukko hiilenmustia tikku-ukkoja.

Metallia sulatetaan ja karkaistaan. Raaka-aineesta valmistuu esineitä valamalla, sahaamalla, poraamalla, takomalla, viilaamalla ja kierteittämällä. Lopputuloksena on iloisesti hymyilevä robotti, jonka koneistossa raksuttavat suuret rattaat.

Päälle päätteksi tohtori Kankara ja Tetsuo pääsevät vielä tapaamaan sarjakuvataiteilijan. Yhdessä Kankara, Tetsuo, koira ja taiteilija putoavat lattialuukusta takaisin valvemaailmaan.

Tarina päättyy, kun hurjan seikkailun lopuksi herännyt Norobu Oshiro pyyhkii otsaansa aamupesulla.

Polkupyörällä töihin - melkein kuin elokuvissa.

NOBORU Oshiro on keksinyt hauskan visuaalisen tavan tehdä lukijalle selväksi, milloin ollaan unessa. Sarjakuvan todellisuudessa ruudut ovat säntillisen nelikulmaisia. Unen puolella vähintään kaksi jokaisen ruudun kulmaa on pyöristetty.

Kun tarinaa seurataan hiiren ja koiran näkökulmasta, pyöristettyjä kulmia on neljä. Kun tarinaa seurataan tohtori Kankaran ja Tetsuon mukana, pyöristettyjä kulmia on yleensä kaksi.

Lisäksi unisivuilla on lähes kaikilla harmaa lisäkehys, lukuunottamatta aukeaman kokoisia panoraamakuvia.

Mangan alun todellisuusjaksossa on muuten neljän sivun mittainen mainio kohtaus, jossa tehdastyöläinen pyöräilee töihin. Hän ohittaa matkalaisen toisensa jälkeen, ja sarjakuva saa hyvin elokuvamaisia piirteitä.

Kohtauksessa on sitä samaa elokuvallisuutta, jota on kuusi vuotta myöhemmin Osamu Tezukan ensimmäisen tarinamangan Shin takarajima (”Uusi aarresaari”, 1947) alussa, kun nuori Pete kaahaa autolla saadakseen kiinni satamasta lähtevän laivan…